Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Tarja Koljosen Esalainen Ruoka on osa historiaa: oli aikoja, jolloin kahviakin sai kapakassa vain salaa tiskin alta ja parmesan kiellettiin ylellisyytenä

Sanontaa "Olet sitä mitä syöt" käytetään varsinkin terveellisen ruoan ja laihduttamisen yhteydessä. Sanonta kertoo myös ruokaperinnettä muovaavasta kulttuurista ja maantieteestä.

Uudet maut herättävät aina sekä kiinnostusta että ennakkoluuloja sen mukaan, millainen syöjä on kyseessä. Sillä, mitä syö ja juo, voi ilmaista itseään.

Ensin sushista tuli arkiruokaa, sitten siirryttiin korealaisen kimchin kautta muihin Aasian keittiöihin. Tämän hetken villityksiä ovat japanilainen momochi-jäätelö ja taiwanilainen kuplatee.

Vasta tulevaisuus näyttää, vaikuttavatko Ukrainan sodan aiheuttama viljapula ja ruoan hinnan nousu kulutustottumuksiin niin vahvasti että se piirtyisi myös historian kirjoitukseen.

Ruokahifistelyä on ollut aina. Sillä mitä syö on aina voinut osoittaa omaa asemaansa ja sitä, millainen trendien haistelija on.

Kukapa olisi uskonut, että italialainen parmesan joutui Suomessa ylellisyystuotteiden kieltolistalle jo 1700-luvulla. Samaan aikaan savolaiskartanoihin tilattiin ranskalaisia Bordeaux-viinejä ja Turun piispa Mennander herkutteli ostereilla ja maustoi juomansa pomeranssilla.

Ritva Kyllin kirjoittama Suomen ruokahistoria avaa kiinnostavalla tavalla sitä, miksi syömme sitä mitä syömme.

Harvinaiset raaka-aineet ovat muuttuneet vuosien varrella arkimauiksi, jotkut perinteiset herkut on unohdettu kokonaan. Ruokahistoria asettuu hienosti osaksi historian tapahtumia.

Ruokahifistelyä on ollut aina.

Varakkaiden ruokavaliosta jää jälkiä tilauskirjoihin, perukirjoihin ja kieltolistoihin. Sen sijaan varattomien ruokailutottumuksia on vaikeampi jäljittää.

Monella arkiruoalla on pitkälle historiaan menevät perinteet. Torstaisin syötävä hernekeitto ei ole sattumaa vaan juontaa juurensa katoliseen keskiaikaan. Tuhdin ja rasvaisen sopan avulla selvittiin perjantaisesta paastopäivästä.

Tuhkakeskiviikko aloitti maaliskuussa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastonajan. Harva nykyisin paastoaa, mutta kirkon muuttumisella katolisesta luterilaiseksi on yhä vaikutusta ruokavalioon eri tavoin eri puolilla Suomea.

Läntisessä Suomessa paastosta luovuttiin iloiten saman tien. Idässä vaikutteita tuli edelleen ortodokseilta, joten luterilaisetkin oppivat säilömään ja syömään kasviksia, sieniä ja kuivattua kalaa monipuolisemmin kuin muualla Suomessa. Oli pakko miettiä vaihtoehtoja liharuoalle.

Suomalaisten rakastama kahvi on hyvä esimerkki siitä, kuinka harvinainen ylellisyystuote muuttuu vuosien aikana arkiseksi. Kahvi mainittiin Ruotsi-Suomen kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran jo vuonna 1657. Aluksi kahvia pääsivät maistamaan vain yhteiskunnan ylimpään kermaan kuuluvat piispat, rovastit ja Turun akatemian professorit.

Tavallinen kansa ei kauan pysynyt poissa kahvin nautinnoista, sillä aineen huomattiin lisäävän toimintatarmoa. Kahvi oli kuitenkin ulkomaiden tuote ja siksi lähtökohtaisesti paheksuttava.

Edes täydellinen kahvikielto ei estänyt kansaa ryystämästä uutta juomaansa. Kielto johti vain siihen, että kapakoissa sai juottaa kansalle väkijuomia, mutta kahvia tarjoiltiin salaa tiskin alta.

Nykyaika osoittaa, että kansa piti pintansa ja kahvi pysyi. Kuningas Kustaa IV Aadolf totesi kiellot turhiksi 1800-luvun alussa ja siitä lähtien kahvi on ollut suomalaisten kansallisjuoma.