Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat julkistettiin – katso ketkä palkittiin Lahden seudulla

Lukijalta | Maaherrat olivat muutakin kuin seremoniamestareita

Ari Helminen kirjoitti Esalaisessa (ESS 4.4.): "Maaherraa arvostettiin, vaikka kyse oli lähinnä valtion hallinnon seremoniamestarista. Hän kävi leikkaamassa uusien teiden nauhoja, avasi taidenäyttelyitä ja teki kuntavierailuja." Tuo puoli maaherran roolista näkyi suurelle yleisölle.

Hämeen lääninhallituksessa 19 vuotta maaherran esikunnassa työskennelleenä tiedän, että tuo on vain pintaraapaisu. Maaherrat Valdemar Sandelin, Risto Tainio ja Kaarina Suonio olivat toista maata.

Sandelin teki kovasti huolestuneena töitä työttömyyden noustessa 1970-luvulla ja asiantuntija-apua etsittiin silloin muun muassa Tukholmasta. Risto Tainio tunnettiin mukavana seuramiehenä, mutta kyllä tuo varatuomari maaherravuosinaan etsi tosissaan ratkaisuja läänin elinkeinoelämän ongelmiin teollisuuden johtajien kanssa etenkin Neuvostoliiton kaupan romahtaessa.

Tainion vetämässä läänin teollisuustoimikunnassa ongelmia olivat ratkomassa muun muassa Iiro Viinanen ja Iskun toimitusjohtaja Hannu Roine. Aiempi kulttuuri- ja opetusministeri Kaarina Suonio oli päällikkönä todella vaativa ja ministeriverkostoaan taitavasti hyödyntävä maaherra.

Helminen jatkoi: "Jos verrataan entisiä maaherroja ja tulevia hyvinvointialuepomoja, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Hyvinvointijohtajat joutuvat pistämään kätensä saveen kyynärpäitä myöten."

Varmasti hyvinvointijohtajat joutuvat kovaan pestiin, mutta myös maaherroissa oli henkilöitä, jotka tekivät töitä yötä myöten ja myös juhlapyhinä. Muistan, kun totesin kerran Risto Tainiolle kauniina keväisenä iltana, että olisin mieluummin vasikka tuolla laitumella kuin läänin teollisuustoimikunnan sihteeri. Työpäivät olivat näillä maaherroilla ja lähialaisilla todella pitkiä.

Työpäivät olivat näillä maaherroilla ja lähialaisilla todella pitkiä.

Päijät-Hämeen ongelma lääninhallinnon vuosina oli maakunnan jakautuminen Hämeen, Mikkelin ja Uudenmaan lääneihin. Tie- ja työllisyysasioissa mukana olivat lisäksi Tampereen viranomaiset. Se vaikeutti maakunnan kehittämistä yhtenä kokonaisuutena.

Kaikki valtiolliset toimet piti koota monesta palasesta. Olipa ajoittain havaittavissa hieman myös kaikuja menneiltä ajoilta: edesmennyt museonjohtaja Jouko Heinonen totesi väitöstilaisuudessaan, että ”Kaikki, mikä tuli Hämeenlinnasta, oli Päijät-Hämeelle pahaksi, ja varsinkin, jos se tuli lääninhallituksesta”.

Voimia hyvinvointijohtajille!

Kirjoittaja on lahtelainen.