Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Markus Pirttijoen Esalainen Poikkeusoloissa onnekkaita ovat ne, joiden perusturva löytyy omasta pihapiiristä

Kansainvälisiä uutiskuvia Ukrainasta katsellessa on tullut omin silmin todistaneeksi, että ihminen ei paljoa tarvitse, kun on tosi kyseessä. Juotavaksi kelpaa rännejä pitkin valuva sulamisvesi, jota otetaan talteen kattiloihin. Lämpöä haetaan toppatakeista ja onnekkaimmat valmistavat mitälie-ateriansa avotulella.

Hurjaa tässä sodassa on kaiken muun ohella se, kuinka nopeasti ja kokonaisvaltaisesti normaaleja palveluita tarjoava kaupunki voi muuttua villiksi betoniviidakoksi, jossa asukkaat käyvät eloonjäämiskamppailua perustarvikkeiden puuttuessa.

Tällaista katsellessa joutuu väkisinkin miettimään, olisiko vastaava mahdollista meillä. Suomihan on tunnetusti hyvinvointivaltio, jossa toisista pidetään huolta. Ja vieläpä vuodesta vuoteen maailman onnellisin maa. Vaan kuinka pitkään onnea riittäisi, jos nälkä yllättäisi? Sanonnan mukaan yhteiskunta on kolmen aterian päässä anarkiasta.

Asiantuntijat sanovat, että ruoka ei lopu Suomesta. Elintarvikkeet pystytään edelleen tuottamaan itse tai hankkimaan ulkomailta. Mutta kalliiksi se tulee. On arvioitu, että ruoan hinta nousee tänä vuonna 10 prosenttia ja kallistuminen jatkuu vastedeskin. Ruoan saatavuus ei siis aiheuta nälkää Suomessa, mutta kustannus voi sen tehdä. Varsinkin kun samaan aikaan moni muukin asia kallistuu energian hintojen ja markkinakorkojen noustessa.

Mutta mennäänpä ajatusleikkiä hivenen pidemmälle. Mitä siihen tarvittaisiin, että ruokaa olisi vaikea saada vaikka olisi varaa sen ostamiseen?

Katsopa lompakkoosi. Pitkäänkö pärjäisit jos pankkikorttisi lakkaisi toimimasta eikä pankistakaan saisi nostettua käteistä? Vaikka rahaliikenteen totaalinen pysäyttäminen ei ole aivan yksinkertainen temppu, käytännössä kaikki digitaalinen tekeminen on kiinni enemmän tai vähemmän haavoittuvissa tietojärjestelmissä. Jos sähköt menevät poikki, silloin pankkien ohella kaupatkin sulkeutuvat. Monella tulisi tenkkapoo paitsi ruoan hankkimisen, myös sen valmistamisen kanssa.

Katsopa ympärillesi. Missä keittäisit perunat jos ei olisi sähköä? Ja mistä ottaisit keitinveden jos hanasta ei tulisi vettä?

Meille on opetettu, että kotivaran pitäisi riittää 72 tunniksi. Varmasti on niitä, joilla ei riittäisi. Ja esimerkiksi Mariupolissa ihmiset joutuivat kärvistelemään kellareissaan jopa useita viikkoja.

Omin nokkineen pärjäämisestä palautuivat mieleen muutaman vuoden takaiset tapahtumat Kainuussa. Siellä tykkylumet katkoivat puita sähkölinjojen päälle niin paljon, että maakunnassa koettiin pitkiä, jopa parin viikon mittaisia sähkökatkoja.

Pelastuslaitos ja vapaaehtoiset kiersivät syrjäkylillä kuulostelemassa, miten ihmiset pärjäävät. No hyvinhän he pärjäsivät. Maaseudulla ihmiset lämmittivät talonsa puulla ja sulattivat vettä lumesta. Ruoka valmistui vaikkapa puulämmitteisen saunan kiukaalla.

Vaikka kaupungistumisessa on hyviäkin puolia, kriisitilanteissa kaupungit ovat heikoimmassa asemassa. Mitä tiiviimmin ihmiset asuvat, sitä vähemmän he voivat itse vaikuttaa perusturvaansa. Maakellari, oma kaivo ja puulämmitteinen talo ovat tuhti turvatakuu poikkeusoloja vastaan.