Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Simu Perälän Esalainen Vuokramarkkinoilla mikään ei tahdo riittää

Pelkkä muuton ajatteleminen saa verenpaineeni nousemaan ja käteni hikoamaan. Uuden kodin etsiminen on stressaavaa, hankalaa ja hirveän henkilökohtaista.

Ei riitä, että pidän potentiaalista asuntoa viehättävänä ja tulen toimeen sen omistajan kanssa. Ensivaikutelma on molemmin puolin ujon myönteinen, mutta se ei kanna vielä pitkälle.

Mahdollinen tuleva vuokranantajani haluaa ja on oikeutettu tarkistamaan luottotietoni sekä kysymään työpaikkaani ja bruttotulojani. Osin ymmärrän, miksi asunnonomistajalle voi olla tärkeää rajata myös lemmikinomistajat ja tupakoijat vuokralaiskandidaattien ryhmästä pois.

Rajansa kuitenkin kaikella.

Työsuhteeni pituus ei kuulu vuokranantajalleni, eikä myöskään sukupuoleni tai parisuhdestatukseni. Minusta kuuluu jo hyviin käytöstapoihin olla niitä utelematta.

Helsingin vuokramarkkinat ovat aivan oma maailmansa. Moniin asuntoihin pyydetään toimittamaan suositus edelliseltä vuokranantajalta.

Pitäisikö varalta toimittaa myös päiväkirjat viimeiseltä viideltä vuodelta, viime hammaslääkärikäynnin potilasteksti ja entisten seurustelukumppanien puhelinnumerot? Voivat asunnonomistajat sitten niiden perusteella päättää, olenko tarpeeksi hyvä asuttamaan heidän sijoitus- tai perintöasuntoaan.

Useat vuokranantajat myös vaativat vuokralaista sitoutumaan vuokrasopimukseen vähintään vuodeksi. Se sopii huonosti määräaikaisten työsuhteiden hallitsemaan työelämään tai yleensäkin elämään, jossa ei haluta kuluttaa vuosia vain yhdellä paikkakunnalla tai alueella.

Asunnon löytäminen kasvukeskuksista tuntuukin Tinder-treffeillä juoksemiselta päivä toisensa jälkeen. Tässä skenaariossa tosin vihkikirkko on jo varattu reilun kuukauden päähän, ja sopiva siippa olisi pakko löytää siihen mennessä.

En voi edes kuvitella, kuinka hankalaa vuokra-asunnon löytäminen on, jos on menettänyt luottotietonsa, palkkatulot ovat epäsäännölliset, pienet tai niitä ei ole ollenkaan.

Ei ongelma tietenkään ole yksittäisissä vuokranantajissa. Koko asetelma on absurdi: joillain ei ole kotia ensinkään, kun samaan aikaan toisilla on useampia ja he tekevät niillä bisnestä.

Asuminen on perusoikeus ja silti myös Suomessa on ihmisiä, jotka viettävät yönsä kaduilla ja porttikongeissa. Samanaikaisesti toisilla asuntoja on useita ja he tekevät niillä rahaa. Onko radikaalia väittää, että se on kohtuutonta?

Päätän toistaiseksi viimeisen Esalaiseni kuitenkin positiiviseen loppunuottiin. Kolmetuhatta merkkiä ei ihan riitä kodittomuuden ja asuntomarkkinoiden ristiriitojen ratkaisemiseen.

Tuleva koti löytyi lopulta suhteellisen kivuttomasti, eikä vuokranantajani udellut mitään asiaankuulumatonta. Yhteisymmärrys ja luottamus löytyi lyhyen asuntonäytön aikana.

Etukäteen podettua Lahti-ikävääkin helpottaa ainakin jollain tasolla se, että voin jatkossakin sanoa olevani lahtelainen. Meilahtelainen.

Se lievittäköön kaipuuta ainakin ensihätään.