Kasvomaskien käyttämisestä on tullut kahdessa vuodessa arkista rutiinia, mutta silti odotan jo sitä, että koronatartunnat painuvat alas ja maskien tarve vähenee.
Maskeja, silmälasien huurtumista ja hengityksen tukaluutta ei totisesti tule ikävä, mutta eipä sovi liikaa valittaakaan. Epämiellyttävyys on pieni hinta suojasta, jonka maski antaa tauteja vastaan.
Pitkä korona-aika on näyttänyt, että maskeista voi löytää myös muita hyviä puolia. Ystävien kanssa tuli hiljattain puhetta maskeista, ja esiin nousi hyvin erilaisia, yllättäväkin kokemuksia.
Monet meikkaamaan tottuneet naiset ovat kironneet maskia, mutta toisille, myös itselleni, maskista on tullut arkea helpottava kapistus. Kun suurin osa kasvoista jää maskin alle piiloon, punoittavan tai kukkivan ihon meikkaamiseen ei ole tarvinnut käyttää aikaa ja vaivaa.
Samalla ulkonäköön liittyvät paineet ovat saattaneet vähentyä. Kaveripiirissäni osa naisista koki, että maski suojaa omaan ihoon liittyvältä häpeältä ja mielipahalta ja kynnys lähteä spontaanisti ihmisten ilmoille on madaltunut.
Jotkut taas ovat nauttineet siitä, että maski kasvoilla voi liikkua mukavan anonyymisti. Kyse on vähän samasta vapautuneisuudesta kuin meikittömien kasvojen verhoamisessa. Maski suojaa ihmisten katseilta julkisella paikalla liikkuessa, ja ahdistus siitä, että on jatkuvasti muiden arvioinnin alaisena, helpottuu. Maskin avulla voi vetäytyä omaan yksityisyyteen tai sulautua massaan.
Vähän yllättäen maski voi myös lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. BBC:n maskikokemuksia käsittelevässä jutussa yksi haastateltava kertoo maskin lieventäneen tunnetta siitä, että ihmiset jatkuvasti arvioivat päästä varpaisiin. Kasvojen peittäminen ei eristänyt muista vaan korosti ihmisten samankaltaisuutta. Sitä että samassa veneessä tässä keikutaan.
Korona-aikana on puhuttu paljon myös siitä, miten maskit muuttavat viestintäämme. Kun osa kasvonilmeistä jää piiloon, vuorovaikutuksessa voi tulla väärinkäsityksiä.
Toisaalta keskustelu voi tuntua maskien kanssa myös rennommalta. Helsingin Sanomien helmikuisessa jutussa sosiaalipsykologian dosentti Anna Bäckström toteaa, että ujo tai introvertti voi pystyä keskustelemaan helpommin maski kasvoilla kuin ilman sitä. Maskin kanssa ei tarvitse miettiä, miltä omat ilmeet näyttävät vaan voi keskittyä itse asiaan.
Anonyyminä toimiminen nähdään usein huonossa valossa. Ihmiset öykkäröivät nettikeskusteluissa nimimerkkiensä takana tai tekevät anonymiteetin suojassa liian itsevarmoja valintoja, jotka kostautuvat itselle tai muille.
Kasvomaskit muistuttavat, että tietty määrä verhoutumista voi myös vapauttaa. Miksei maski voisi olla jopa keino irtautua hetkeksi itselle muovautuneesta roolista tai siitä yhteisöstä, jonka normeihin ja arvoihin tavallisesti kiinnittyy. Maski naamalla voi olla rauhassa oma itsensä ja tauolla jatkuvasta identiteettityöstä. Tai sitten voi olla hetken aikaa joku muu ja tehdä jotakin poikkeuksellista. Ylittää genrerajat.
Tai sitten voi vain nauttia siitä, että maskin takana naaman saa pitää rauhassa peruslukemilla, oli tilanne mikä hyvänsä.