Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Pääkirjoitus Hallitus hautasi puoliksi kunnianhimoisen lakihankkeensa

Yksi Sanna Marinin (sd.) hallituksen kunnianhimoisista tavoitteista on ollut parikymmentä vuotta vanhan maankäyttö- ja rakennuslain uudistaminen. Tämä pikku-soteksikin kutsuttu urakka ei ikävä kyllä ole sujunut yhtä onnellisten tähtien alla kuin varsinainen sote-uudistus, jonka hallitus onnistui viemään maaliin edeltäjiään taitavammin.

Lakipaketin valmistelu ajautui jo viime vuonna niin pahasti jumiin keskustan ja vihreiden keskinäisten erimielisyyksien takia, että hallitus joutui passittamaan lausuntokierrokselle poikkeuksellisesti ympäristöministeriön virkamiesten käsialaa olleen ehdotuksen. Lausunnot eivät muuttaneet tilannetta poliittisesti yhtään helpommaksi, sillä runsas palaute oli pääosin murskaavaa.

Maankäyttö- ja rakennuslaki vaikuttaa yhteiskuntaan laajasti määritellessään, minne Suomessa voidaan rakentaa ja millä tavoin – ja mitkä alueet pitää jättää rakentamatta. Siten se koskettaa läheisesti suurta määrää kansalaisia, yrityksiä, yhteisöjä ja muita tahoja, joilla kaikilla on asiassa niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Koska hallitus ei kyennyt hiomaan lakiesityksen terävimpiä särmejä sileämmiksi, oli luonnollista, että kriittistä palautetta tuli melkein joka suunnalta. Sitä antoi esimerkiksi elinkeinoelämä, jonka intressit eivät osuneet yksiin ympäristöministeriön näkemysten kanssa. Sapiskaa saatiin myös kunnilta. Niitä arvelutti muun muassa valtion viranomaisille esitetty mahdollisuus valittaa kaavapäätöksistä.

Palaute oli pääosin murskaavaa.

Viime viikolla hallitus joutui tunnustamaan voimattomuutensa haastavan kokonaisuuden edessä. Se teki klassisen nahkapäätöksen ja jakoi 800-sivuisen lakipakettinsa kahtia. Eduskunnan päätettäväksi yritetään vielä viedä rakentamista sääntelevä kokonaisuus. Maankäytön osalta uusitus sitä vastoin jätetään toteuttamatta tältä erää.

Ratkaisu edustaa poliittista realismia puhtaimmillaan. Maankäyttölain uudistustarpeita koskevat erimielisyydet ovat olleet hallituksen sisällä ja ulkopuolella niin suuria, että kompromissin saavuttaminen olisi teettänyt työtä ja tuskaa myös jatkossa. Ja hallituksella on näinä aikoina paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin tapella sinänsä tarpeelliseksi arvioidusta lakiuudistuksesta, jolla ei kuitenkaan ole tulenpalavaa kiirettä.

Ajankohtaisempaa on uudistaa rakentamista sääntelevää lainsäädäntöä esimerkiksi, kun kyse on lupakäytäntöjen yksinkertaistamisesta ja rakennusten ilmastovaikutuksista. Siltä osin on hyvä, ettei hallitus heittänyt kirvestä kaivoon vaan jatkaa työtään nykyistä lakia paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Palautteen perusteella hallitus voi tässä myös onnistua.