Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat julkistettiin – katso ketkä palkittiin Lahden seudulla

Chiméne Bavardin Esalainen Olemme taas maailman onnellisin maa, mutta mikä tekee suomalaisen onnelliseksi arjessa?

Suomi on edelleen maailman onnellisin maa, toitottivat mediat viime viikolla. Syynä oli tietysti juuri julkaistu kansainvälinen raportti, jossa Suomi nappasi kärkipaikan viidettä kertaa peräkkäin. Joka kerta raportin julkaisun jälkeen tuntuu vähän omituiselta. Että mekö olemme todella onnellisia? Me, jotka emme hymyile turhaan tai ainakaan tuntemattomille? Me, jotka jaksamme valittaa tekstiviestipalstoilla liiasta lumen määrästä tai kovista helteistä. Jopa paljon onnellisempia kuin ruotsalaiset, jotka ovat vasta sijalla seitsemän?

Yli 150 maata käsittävällä listalla ihmisten onnellisuutta ei tietenkään mitattu pelkkien henkilökohtaisten tuntemusten perusteella. Lehtitietojen mukaan tuloksiin ovat vaikuttaneet arviot maan terveystilanteesta, bruttokansantuotteesta, korruption määrästä sekä muun muassa siitä, kuinka vapaasti maassa saa tehdä valintoja. Kansalaisilta on toki kysytty myös omaa arviota onnellisuudesta.

Viime aikoina onnellisuus on tuntunut aika kaukaiselta olotilalta. Pari vuotta jatkunut pandemiatilanne on ollut monille suomalaisille raskas kokemus ja sen päälle alkoi vielä henkisesti ahdistava sota Euroopassa. Tällaiset tilanteet eivät lisää kenenkään onnellisuutta. Kriiseistä huolimatta perusasiat ovat olleet suurimmalle osalle suomalaisista ihan hyvin. Saamme elää ja ilmaista mielipiteitämme vapaasti, terveydenhuolto pelaa vähintään kohtuullisesti, koulutus on ilmaista ja lähes kaikilla on jonkinlainen koti.

Mutta tekevätkö nämä asiat meistä automaattisesti onnellisempia kuin vaikkapa köyhemmissä oloissa elävät?

Lapseni ovat hiljattain innostuneet seuraamaan tosi-tv-ohjelmaa Rikkaat ja rahattomat. Nimensä mukaisesti siinä seurataan viikon ajan, kun kahdesta eri varallisuusluokasta olevat perheet kokeilevat toistensa arkea. Eli rikkaat yrittävät pärjätä muutaman kympin viikkobudjetilla ja rahattomat saavat tuhlata heille käsittämättömän summan rahaa. Rahasummien päivittelyn lisäksi lapsille tuntuu jääneen ohjelmasta mieleen myös se, että ahtaammissa kodeissa elävät perheet viettävät keskenään enemmän aikaa ja tukevat usein myös muita ihmisiä. Shoppailu ja kalliissa ravintoloissa syöminen tuntuu joka jaksossa hienolta alussa, mutta loppuviikosta kaikki kaipaavat omaan kotiin. Siellä olo on tuttua, turvallista ja onnellisempaa.

Mikä sitten tekee onnelliseksi? Jostain muistan lukeneeni, että onnellisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa kaikki on hyvin. Usein siihen liittyy hyvinvointia, rakkautta ja muita ihmisiä. Todella moni kertoo olevansa onnellinen tehdessään itselleen tärkeitä asioita ja auttaessaan muita.

Raportit ja listaukset eri maiden ihmisten onnellisuudesta ovat mielestäni keinotekoisia ja turhia. Paljon tärkeämpää olisi löytää sattumalta niitä omia onnellisuuden hetkiä. Vinkkeinä voin mainita, että sellaisia tulee helposti vaikka kaverin kanssa lenkillä aurinkoisena päivänä, viikonloppuna lapsen kanssa aamupalapöydässä tai lattialla lemmikkiä rapsutellessa.

Tai auton ratissa samalla kun hoilaa kurkku suorana Olavi Uusivirran kanssa: Heiiii, on niin helppoa olla onnellinen. Ja tyytyy siihen mitä on.