Lukijalta | Vanhemmillakin on vastuu ja oikeus ohjata lasta arvostamaan huoltajiaan ja toisia ihmisiä

Sain lukea Etelä-Suomen Sanomien mielipidesivulta 17.3.2022 Sanna Pihakiven kauniita ajatuksia ja tekoja tulevaisuuden toivojemme varhaiskasvatuksessa ja toisaalta lehdestä toimittaja Pirjo Kamppilan Esalainen-kolumnissa ikävästä ilmiöstä eli väkivallasta kouluissamme.

Varsin usein kuullaan puhuttavan lapsen oikeuksista. Mielestäni pitäisi puhua myös lapsen velvollisuuksista oppia esimerkiksi hyviä käytöstapoja. Vanhan kansan sanonta, ”Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa”, pitää edelleen paikkansa, vaikka maailma muuttuukin.

Mielestäni tämä tarkoittaa, että myös kasvattajilla kodissa on vastuu ja oikeus opettaa ja ohjata lasta tämän kehitysvaiheiden mukaisesti arvostamaan omia huoltajiaan samoin kuin toisia ihmisiä.

Koulukiusaaminen on saanut enenevässä määrin jalansijaa koulumaailmassa. Kovin surullista, että vartijoita joudutaan palkkaamaan vartioimaan koululaisia. Mielestäni tämä kertoo jo todella vakavasta tilanteesta.

Tutkiessani vuosia sitten oman historiani alkuvaiheita, minun tuli perehtyä niin sanottuun varhaiskasvatukseen ja eri kehitysteorioihin. Tarkastellessani sitten oman persoonallisuuteni kehittymiseen vaikuttaneiden kehitystehtävien onnistumista tai epäonnistumista voin surulla todeta jääneeni vaille terveen perusluottamuksen kehittymiseen tarvittavaa rakkautta, läheisyyttä ja oikeanlaista ohjausta.

Näistä vajeista selviämiseeni kului vuosikausia, mutta sain kuitenkin oppia jotakin hyvin arvokasta. Vanhemmuus on ensisijaisesti vastuun ottamista ja kantamista uudesta ihmisestä, jonka historian ensimmäiset sivut kirjoittavat vanhemmat tai lapsen huoltajat.

Lapsella ei ole muuta turvaa, suojaa tai opettajaa kuin se, joka viettää ensimmäiset vuodet hänen kanssaan.

Isä ja äiti tai muut huoltajat ovat henkilöitä, jotka kantavat vastuun siitä, millaisen pohjan he lapsellensa luovat ja millaista säveltä lapsi elämässään alkaa virittää. Vanhempien ja huoltajien vastuulla on luoda lapselle perusturvallisuus, jonka varassa lapsi saa pelotta ja rauhassa kasvaa kohti aikuisuutta ja ihmisyyttä.

Lapsella ei ole muuta turvaa, suojaa tai opettajaa kuin se, joka viettää ensimmäiset vuodet hänen kanssaan. Vastuun kantavat siis henkilöt, jotka ovat vastuussa lapsen olemassaolosta ja lapsen oikeuksien ja vastuullisuuden toteutumisesta. Vastuullinen vanhemmuus velvoittaa täyttämään lapsen oikeudet – tarpeet niin, että yhdestä kehitystehtävästä selviäminen muodostaa suotuisan perustan jatkokehitykselle ja antaa lapselle itseluottamusta ja yrittämisen halua.

Puutteellinen vanhemmuus tarkoittaa puolestaan sitä, että lapsen persoonallisuuden kehittymiselle tärkeät lapsen tarpeet ja kehitystehtävät jäävät täyttymättä.

Epäonnistumiseen vanhempana ja kasvattajana on useimmiten syynä vanhempien empatian puute ja kyvyttömyys asettaa lapsen tarpeita omien tarpeidensa edelle sekä kyvyttömyys positiiviseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa.

Tämän kaltaisessa tilanteessa tyypillisesti lapseen puretaan itselle sietämättömiä tunteita ja lapsi tahtomattaan joutuu kärsimään tästä toiminnasta. Sangen usein ja valitettavasti lapsi itse oppii toimimaan vastaavalla tavalla myöhemmin omassa elämässään.

Kirjoittaja on hollolalainen.