Kimmo Kankaan Esalainen Suomalaisessa mediailmatilassa tapahtui raju muutos, kun Mika korvasi Mikan ja Ukraina koronan

Olen viime päivinä jostain syystä ajatellut useampaan otteeseen Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n johtajaa Mika Salmista. Ihmekös tuo, sillä niin tiiviisti Salminen on viimeisen kahden vuoden aikana ollut läsnä useimpien suomalaisten arjessa. On vähän ikävä Mikan rauhalliseen sävyyn pitämiä koronatilannekatsauksia, jotka parhaimmillaan tai pahimmillaan olivat liki päivittäisiä. Ei Salminen toki kokonaan ole kadonnut, vaan hän osallistui viimeksi torstaina THL:n ja sosiaali- ja terveysministeriön STM:n yhteiseen tiedotustilaisuuteen.

Mitä mahtaa miettiä Salminen itse? Onko päällimmäisenä tunteena helpotus? Vai ihmetys? Istuuko Salminen pöytänsä ääressä mykkää työpuhelinta tuijottaen ja soittoa odottaen? Nimittäin juuri ketään ei korona tunnu enää kiinnostavan, ja muutos on ollut nopea, vaikka ei tauti minnekään ole kadonnut. Päinvastoin, vielä tällä viikolla Suomessa on todettu erittäin korkeita tartuntamääriä, jotka nykytilanteessa lienevät vain murto-osa todellisista luvuista. Jotain kertoo joka tapauksessa sekin, että jatkossa STM:n ja THL:n tiedotustilaisuuksia järjestetään joka vain joka toinen viikko. Koronaa ei ole voitettu eikä ehkä unohdettukaan, mutta selvästi taudin kanssa elämisessä on siirrytty seuraavaan vaiheeseen.

Kokonaan ilman Mikaa emme joudu onneksi tulemaan toimeen, sillä julkisuuden ilmatilan on vallannut toinen Mika, nimittäin Aaltola. Ulkopoliittisen instituutin johtajana työskentelevä Aaltola on hänkin rauhalliseen tyyliinsä ja varsin selväsanaisesti kertonut, mistä Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan on kyse ja mitä mahdollisesti seuraavaksi on tapahtumassa.

Euroopan suurin sotilaallinen konflikti toisen maailmansodan jälkeen on erinomaisen aiheellinen syy sille, että median ja kansalaisten huomio on kiinnittynyt Ukrainaan ja sinne hyökkäävään Venäjään. Koronapandemian lisäksi moni muukin ajankohtainen aihe on jäänyt Ukrainan sodan varjoon. Esimerkiksi monilla aloilla käytävistä työehtosopimusneuvotteluista on kirjoitettu ja puhuttu selvästi vähemmän kuin niin sanottuna normaaliaikana. Kuten hyvin tiedetään, käydään tes-neuvotteluja paitsi neuvottelupöydissä, myös julkisuuden kautta. Voi arvioida, että esimerkiksi hoitajien järjestöt Tehy ja Super eivät ole saaneet toivomaansa julkisuutta vaatimuksilleen. On mielenkiintoista nähdä, miten tilanne lopulta vaikuttaa eri alojen neuvottelutuloksiin.

Kärjistäen tilanne taitaa Suomessa olla edelleen se, että valtajulkisuuteen mahtuu vain yksi aihe kerrallaan. Suomalaiset saavat kotimaisista lähteistä varmasti varsin kattavan kuvan Ukrainan sodasta, mutta kolikon kääntöpuolella ovat sinänsä inhimilliset kyllästymisen ja turtumisen vaarat. Samalla tärkeitä aiheita voi jäädä katveeseen.

Joskus vuosituhannen alkupuolella haastattelemani Paula Vesala totesi, että "mieluummin överit kuin vajarit". Vesala puhui siitä, kuinka hän ja PMMP-yhtyeen toinen puolisko Mira Luoti halusivat toimia siten kuin hyvältä tuntuu, mutta ehkä sama ajatus sopii mediaankin. Ainakin toinen ääripää on monin verroin karmivampi. Venäjällä vapaa kotimainen ja ulkomainen tiedonvälitys on nyt tukahdutettu olemattomiin.