Lukijalta | Hyötykasveja, pölyttäjä­piha vai vihererämaa? Suomalaiset voivat, jokainen jotenkin, auttaa itseään

Suomessa on kevät heräämässä ja yhä maassa rauha, mutta kukaan ei tietäne, millaisia kerrannaisvaikutuksia Ukrainan sodasta voi myös Suomelle ja suomalaisille koitua.

Ukraina oli Neuvostoliiton vilja-aitta, ja Ukrainan viime vuosienkin vientituotteista merkittävä osa perustuu maa- ja karjatalouteen. Ukrainan kansalliskukka on auringonkukka, mikä kertoo maan viljavuudesta ja runsaasta öljykasvien viljelystä.

Pystyvätkö sodan kurimuksessa sinnittelevät ukrainalaiset kylvämään peltojaan tulevaksi kasvukaudeksi ja yhä toimittamaan kasviöljyjä Euroopan markkinoille?

Voivatko suomalaiset tuudittautua uskomaan, että muualta Euroopasta sekä kaukomailta saadaan hankittua elintarvikkeita uuden ja aiemmin kokemattoman pakolaiskriisin sekä mahdollisen energiapulankin vuoksi? Kulkevatko rahtilaivat entiseen malliin maailman merillä – edes Itämerellä?

Onko tulevaisuudessa mahdollista lennättää liha- ja maitotuotteita sekä eksoottisia kasviksia ja viljeltyjä sieniäkin jopa toisilta mantereilta? Lieneekö ekologisesti ja kansantaloudellisestikaan lainkaan järkevää tuoda maahan sellaisia juureksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja, joita Suomessakin voidaan viljellä?

Suomalaiset voivat, jokainen jotenkin, auttaa itseään suosimalla suomalaisten kasvattamia alkutuotteita, valitsemalla Suomessa jalostettuja elintarvikkeita ulkomaisten sijaan sekä entisaikojen tapaan keskittymällä täkäläisiin satokausiin ja lähiruokaan.

Kotimaista ruoantuotantoa on aika tukea, jotta tuottajat tulevat toimeen kustannusten paisuessa.

Kotimaista ruoantuotantoa on nyt korkea aika erityisesti tukea, jotta viljelijät ja karjankasvattajat tulevat edes kohtuullisesti toimeen tuotantokustannusten paisuessa eivätkä joudu lopettamaan viljelyä ja maidon-, kananmunien- ja lihantuotantoa. Esimerkiksi lehmä kantaa vasikkaa noin yhdeksän kuukautta, ja vasikan kasvattaminen lypsäväksi lehmäksi vie noin kaksi vuotta!

Ei liene järkevää rahdata esimerkiksi tuoreita salaattikasveja, mansikoita ja vadelmia Etelä-Euroopasta, pensasmustikoita Perun perukoilta, sokeriherneitä Keniasta ja kirsikkatomaatteja Senegalista, viljeltyjä sieniä Aasiasta. Onko oikein ympärivuotisesti hankkia kaukomailta tonneittain tehoviljeltyjä bataatteja mahdollisimman puhtaasti kasvatettujen kotimaisten perunoiden korvikkeeksi – sekä uusia perunoita Etelä-Euroopasta ja Skånesta juuri ennen kotimaisen varhaissadon valmistumista?

Alkavatko robottiruohonleikkurit sekä viikoittain pihanurmea ”siistivät” isännät ja emännät oitis kasvukauden alettua vaellella pihan vihererämaalla: pärisevätkö uusiutumattomia luonnonvaroja nielevät ruohonleikkurit ja ulvovatko trimmerit viimeisiä ”rikkaruohoja” pyydystellen? Vai olisiko mahdollista perustaa pihalle vain syksyllä niitettävä pihaketo tai pihaniitty vaarantuneiden pölyttäjien, niin kimalaisten ja mehiläisten kuin perhostenkin, ravinnonlähteeksi?

Pienelläkin pihalla voi kasvattaa hyötykasveja, esimerkiksi salaattikasveja, yrttejä ja vaikkapa tomaatteja tai kuukausimansikoita, ainakin amppeleissa ja viljelylaatikoissa. Ihmiselle esteettistä iloa tuottavien mutta ”hyödyttömien” koristepuiden ja havupensaiden sijaan voi tulevana istutuskautena valita hedelmä- tai marjasatoa tuottavia mutta kauniita puita ja pensaita.

Joku viisas on sanonut, että vaikka kuolisin huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.

Kirjoittaja on hollolalainen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut