Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Ilkka Kuosmasen Esalainen Parturin tuolissa tajusin kylmän totuuden itsestäni

Haluatko, että leikkaan myös nuo pidemmät kulmakarvat? Kovin nuorelta vaikuttava parturini esittää kysymyksen äärimmäisen kohteliaasti vasta aivan operaation loppusuoralla. Myöntelen, sillä hyvähän ne hapsotukset on siitä näkimien edestä siistiä.

Laskua maksaessani ajattelen, että parturikampaajien koulutukseen kuuluu ehkä erikseen geriatrisen hiustenkäsittelyn kurssi. Siis jotain sellaista, että miten kohtaat ikääntyvän asiakkaan kaikkine karvoineen. Tai sitten sellaisen asiakkaan, joka ei missään tapauksessa haluaisi mieltää omaa ikäänsä mutta ei silti pane pahakseen, että brežneviläisittäin hapsottava karvankasvu eliminoidaan.

On nyt paljastettava, että tuo vieressä myhäilevä kuvani valehtelee rankasti alaspäin. Olen siinä noin 37-vuotias, noin vuonna 2011. Noilla ikivanhoilla silmälaseilla en uskaltaisi enää ajaa autoa, ja hiusteni juurikasvu muuttui harmaaksi jo vuosikausia sitten.

Työnantaja on kyllä järjestänyt tässä välissä parikin mahdollisuutta otattaa uusia kolumnikuvia, mutta jotenkin en ole saanut niihin tartuttua. Ehkä ajattelin, että kuvalla ei ole väliä. Tai ehkä yritin huijata itseäni, että nuorempi kuva olisi heijastunut jotenkin mielipiteisiinkin.

Totuus paljastuu aina parturissa käydessä. Harmaa ikään kuin lymyilee jossakin pintakerroksen alla, mutta etenee kohti pintaa vääjäämättä kuin ilmastonmuutos. Arvelen, että ennen kuin tämä vuosikymmen on taputeltu, se röyhähtää sieltä ikuiseksi lonkerokeliksi. Samalla ajattelu harmaantuu pääkopan sisäpuolella.

Oheisesta kuvasta poiketen pidin tässä välissä myös pari vuotta partaa. Se vaikutti jollakin kesälomalla hyvältä idealta, sillä jatkuva leuan höylääminen alkoi ärsyttää.

Sitten huomasin, että lonkerokeli valtaa näköjään partavärkkinikin. Jostain syystä harmailla partakarvoilla näyttää olevan myös oma anarkistinen luonteenlaatunsa. Ne kasvavat paljon muita nopeammin ja aivan vinksinvonksin. Edes trimmeri ei tuntunut niihin pystyvän. Siksi parta sai lopulta mennä.

Omaa todellista ikäänsä on ihmisen melkein mahdotonta hahmottaa. Ainakin itse kuvittelen yhä vanhentumiseni loppuneen jonnekin 25 vuoden paikkeille. Tällaisina pieninä kulmakarvahavahtumisten hetkinä koko maailma tuntuu kuitenkin huutavan todellista ikääsi vasten näköä.

Toinen totuuden hetki on sitten se, kun erehtyy käymään vaa’alla. Omasta kotivaa’astamme oli pitkään patterit loppu, mutta kun sain ne vihdoin vaihdettua, ikää näytti tulleen hetkessä noin kymmenen kiloa lisää. Epäilin vaa’an rikkoutuneen, kunnes jouduin käyttämään pitkästä aikaa vanhoja puvunhousujani: ylimmän napin ja napinläven välille oli revennyt umpeen kuromaton kuilu.

Tällainen ”patviminen” aiheuttaa tietysti päänvaivaa myös esimerkiksi suksihuollon suhteen. Ei tunnu mielekkäältä uhrata satoja euroa uusiin suksiin, jos ne jäävät saman tien liian löysiksi elopainon lisääntyessä.

Tilinteon hetki lähestyy: Uusi kolumnikuva on jo otettu, ja 37-vuotias minäni joutuu kohta pataan. Ja mitä vaatteisiin tulee, olen jo oppinut hyväksymään sen, että stretch-vyötärö on keski-ikäisen miehen paras kaveri.