Usein sanotaan, että sote-palveluiden kustannusten nousu johtuu väestön ikääntymisestä. Harvemmin puhutaan, että kustannuksia kasvattavat myös tilanteet, joissa asiakas saa väärää tai ei lainkaan palvelua tai saa vain osin palvelua, jota hakee. Seurauksena on tilanne, jossa apua tullaan hakemaan yhä uudelleen ja uudelleen.
Ilmiötä kutsutaan häiriökysynnäksi. Yhteiskunnallisten kustannusten lisäksi se aiheuttaa myös paljon turhaa kärsimystä. Näistä tilanteista saan paljon palautetta erityisesti erityislapsiperheiltä, vammaispalveluiden ja ikäihmisten palveluiden asiakkailta sekä omaishoitajilta.
Syynä voivat olla esimerkiksi sirpaleiset palveluketjut, yhteistyön puutteet tai kokemus kohtaamattomuudesta ja siitä, ettei elämäntilannetta oteta huomioon. Erityisesti henkilöt, joilla on monia terveydellisiä ongelmia, kohtaavat helposti tilanteen, jossa ei voi kokea tulleensa autetuksi ja jossa pompotellaan luukulta toiselle. Palvelujen kokoaminen saman sateenvarjon alle vähentäisi vahvasti häiriökysyntää.
Paljon tukea vaativissa elämäntilanteissa tarvitseville on tärkeä pystyä tarjoamaan joustavia palveluja ja riittävän pitkiä kohtaamisia, joissa kokonaiselämäntilanne voidaan rauhassa yhdessä arvioida ja lähteä miettimään suuntaa tulevaisuuteen.
Häiriökysynnän vähentäminen ei onnistu, jos ammattilaisille on annettu tulostavoitteet, joissa lasketaan esimerkiksi käyntikertoja ja tapaamisaikojen pituutta, eli jos palveluita järjestetään teollisten oppien mukaisesti. Tällöin keskitytään tuottamisen tehokkuuteen eikä palvelujen vaikuttavuuteen.
Monen useita ja vaativia palveluja tarvitsevan kohdalla häiriökysyntää ja pitkällä tähtäyksellä myös sote-kuluja voidaan vähentää sillä, että ammattilaisilla on aikaa keskittyä kokonaisvaltaisesti ja riittävän pitkäkestoisesti potilaan tilanteeseen. Silloin asioissa päästään ydinasioihin eli todelliseen avun tarpeen tunnistamiseen ja yhdessä laadittuun vaikuttavaan hoito- ja auttamissuunnitelmaan.
Yhteiskunnallisten kustannusten lisäksi häiriökysyntä aiheuttaa myös paljon turhaa kärsimystä.
Onko hyvinvointialueilla rohkeutta tehdä oikeita toimenpiteitä häiriökysynnän vähentämiseksi? Jos työntekijät saavat tehdä työtä ammatti-identiteettinsä mukaisesti keskittyen ydintehtäväänsä ja sen kehittämiseen, työtekijäpulaakin saataisiin vähennettyä. Kalliiksi taas tulee, jos urakehityksen ja johtamisen puutteet karkottavat pätevät työntekijät pois omasta ammatistaan.
Esimerkiksi hoitotyöntekijöiden tyytymättömyys työoloihin kasvaa, jos työtä ei johda eikä kehitä kukaan kokonaisvaltaisesti, eikä organisaation ylimmässä johdossa ole hoitotyön johtajaa.
Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.).