Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Pääkirjoitus Heinolalla oli peruste turvautua poikkeukselliseen keinoon, vaikka vartija koulussa ei poista kouluväkivallan juurisyitä

Heinola onnistui nousemaan hetkeksi valtakunnalliseen julkisuuteen, joskaan ei kovin myönteisessä valossa, kun kaupunki palkkasi Lyseonmäen kouluun vartijan tuottamaan oppilaille ja opettajille turvallisuuden tunnetta sekä työrauhaa. Poikkeuksellisen ratkaisun taustalla olivat koulussa ilmenneet toistuvat ja vakavat kiusaamistapaukset.

Kouluväkivallan luvatussa maassa Yhdysvalloissa virkavallan jatkuva läsnäolo osana koulujen arkea on ollut jo pitkään normaali käytäntö. Suomessa ei toistaiseksi ole ollut yleinen tapa kutsua edes vartijoita päivystämään koulujen käytäville ja pihoille, joten oli ymmärrettävää, että Lyseonmäen tapaus sai osakseen huomiota opetusministeri Li Anderssonia (vas.) myöten.

Andersson kertoi Helsingin Sanomissa (9.2.) suhtautuvansa vartijoihin kouluissa varauksella. Jos rahaa käytetään ylimääräiseen työntekijään, tämän pitäisi mieluummin olla kasvatus- tai sosiaalialan ammattilainen, joka voisi auttaa lapsia oppimisen ohella myös elämäntilanteeseen liittyvissä ongelmissa.

Andersson on tietenkin siinä oikeassa, että vartijoilta ei voi edellyttää kouluväkivallan taustalla olevien juurisyiden tunnistamista ja kitkemistä. Se on alan ammattilaisten heiniä. Opetusministeri tuntuu kuitenkin sivuuttaneen tyystin kysymyksen, miksi Heinolan kaupunki ja Lyseonmäen koulu päätyivät nyt tekemäänsä ratkaisuun, vaikka muitakin vaihtoehtoja lienee ollut tapetilla. Onhan syytä uskoa, ettei päätöstä tehty kevyin perustein vaan vakaasti harkiten ottaen huomioon myös siitä koituvat mainehaitat.

Vartijan palkkaaminen kouluun, olkoonkin että vain tilapäisesti, viittaa siihen, että koulukiusaaminen on syystä tai toisesta eskaloitunut juuri Lyseonmäellä mittoihin, jotka ovat poikkeuksellisia jopa nykyisellä mittapuulla. Vartijan läsnäolo toivottavasti rauhoittaa tilanteen siten, että koulussa voidaan palata takaisin niin sanottuun normaaliin päiväjärjestykseen ainakin toistaiseksi.

Samalla saataneen raivatuksi aikaa pureutua Anderssoninkin mainitsemiin juurisyihin. Siihen tarvitaan koulun oman väen ohella myös muiden kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisten panosta, oppilaita ja heidän vanhempiaan unohtamatta.

Myös poliisilla voi olla yhteistyössä oma roolinsa, kuten Heinolassa on jo tapahtunut poliisiin koulussa antamien oppituntien muodossa. Ne toivottavasti ovat osaltaan herättäneet myös kiusaajat ymmärtämään, ettei koulukiusaamisessa ole kyse leikistä vaan vakavasta asiasta, jonka seurauksia niin uhrit kuin syylliset joutuvat monesti kantamaan pahimmillaan vuosikymmeniä eteenpäin.