Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Syrjintä sukupuolen tai virkanäkemyksen perusteella ei ole oikein - tasa-arvo ei kuitenkaan ole kirkon pääsanoma

Kun kirkolliskokous vuonna 1986 päätti avata pappisviran naisille kirkkolakia muuttamalla, päättäjät pitivät tärkeänä, että papin virkakysymyksestä eri kannoilla olevat kunnioittaisivat toistensa vakaumuksia. Tämän johdosta syntyi ponsi, jossa niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltioilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus.

Ponnen mukaan kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen. Ponsi syntyi piispa Yrjö Sariolan esityksestä. Hän nosti puheenvuoroonsa piispainkokouksen kannanoton: ”Kenelläkään ei ole oikeutta pyrkiä ehdoin tahdoin hajottamaan Kristuksen kirkkoa.”

Vuonna 2006 piispainkokouksen asettaman työryhmän linjaukset asiassa nousivat tätä ponnen periaatetta vastaan. Linjauksilla pakotettiin uskovia toimimaan vastoin omaatuntoa.

Tämän jälkeen tilanne evankelis-luterilaisessa kirkossamme kärjistyi. Pappeja ja kirkon työntekijöitä on erotettu tehtävästään, monet ovat jättäytyneet pois kirkon yhteydestä ja kirkosta on erottu.

Vaikutukset näkyvät kirkon päätöksentekokoneistoissa, viranhaltijoissa ja työntekijöissä edelleen. Vaikutukset näkyvät myös kirkon järjestöissä, herätysliikkeissä ja niiden jakautumisissa. Vaikutus näkyy myös perheissä ja suvuissa ihan käytännönkin elämässä.

Riitaisuudet tämän asian takia jatkuvat. Tulokset huomaavat niin naispappeuden kannattajat kuin vastustajat.

Tämäkin vaikutus näivettää kirkkoa ja koskee aikanaan myös kirkon henkilöstömäärää.

Piispa Seppo Häkkisen mielestä kirkossamme tulee olla tilaa myös niille, jotka pitäytyvät vanhassa virkanäkemyksessä. Hän toivoo, ettei osoiteta ovea ja ajeta kirkon ulkopuolelle.

Noin kuusi vuotta on kulunut paikallisestikin merkittävän herätysliikkeen, esikoislestadiolaisten, irrottautumisesta kirkon yhteydestä. Esikoislestadiolaisten lapsi- ja nuorisotyö määrillä mitattuna ohittaa minkä tahansa kirkon toiminnan. Näitä lapsia kastetaan herätysliikkeen sisällä, kaikkia ei vahvisteta myöhemmin kirkon yhteyteen.

Evankelis-luterilaisessa kirkossa vaikutus näkyy viiveellä. Kirkon jäsenmäärä on ja tulee olemaan laskeva. Tämäkin vaikutus näivettää kirkkoa ja koskee aikanaan myös kirkon henkilöstömäärää.

Viitaten Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivin Pentti Rauhalan kirjoitukseen (ESS 8.2.), Tulkaa kaikki -liikkeen tahtotilana näyttäisi olevan kirkon näivettäminen. Kuvaavampaa olisi muuttaa nimi "menkää kaikki"-tyyppiseksi.

Syrjintä sukupuolen tai virkanäkemyksen perusteella ei ole oikein. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole kirkon pääsanoma. Kirkon ydintehtävä on edustaa Kristusta ja toteuttaa hänen työtään maailmassa. Kutsua kaikki ihmiset Kristuksen seuraan.

Kirkon voimavara on ollut ja todennäköisesti edelleen on pitkämielinen ja aktiivinen herätysliikeväki. Herätysliikkeissä tunnistetaan, että sivutuotteena saadaan myös vaino, näinhän kirkon perustajallekin kävi.

Herätysliikeväessä on niitä, jotka oikeudenkäynnin sijasta antavat viittansa, kulkevat virstan matkan sijasta kaksi, antavat sille joka pyytää, eikä käännä selkäänsä sille, joka haluaa lainata.

Kirjoittaja ja hollolalainen kirkkovaltuuston jäsen.