Pääkirjoitus Lahden tulosennuste koki toistamiseen ihmeparannuksen

Lahden kaupungin taloudesta kuullaan valitettavan harvoin hyviä uutisia. Näihin aikoihin kalenterivuodesta ne ovat kuitenkin yleisempiä kuin muulloin. Tästä saatiin taas osoitus alkuviikosta, kun virkamiesjohto esitteli kaupunginhallitukselle tuoreimman tulosennusteen viime vuodelta. Ylijäämäksi ennakoidaan nyt 28,5 miljoonaa euroa. Se olisi paljon enemmän kuin vielä marraskuussa arvioitiin, sillä tuolloin tuloksen povattiin vajoavan pari miljoonaa euroa miinuksen puolelle. Vain parissa kuukaudessa on siten tapahtunut merkittävä käänne.

Jos uutinen kuulosti tutulta, se johtuu siitä, että se oli kuin uusinta vuoden takaa. Myös silloin kerrottiin näihin aikoihin, että tulosennuste oli pompsahtanut reilusti ylöspäin sitten edellisen tarkastelun. Vajaan parin miljoonan ylijäämä oli parantunut melkein 40 miljoonaan, joka lopullisessa tilinpäätöksessä kaunistui vielä neljällä miljoonalla.

Jos kaupungin pitää yllättää tulosennusteellaan, on tietenkin mukavaa, jos yllätys on myönteinen. Silti se, että ennuste voi toistuvasti muuttua näin radikaalisti lyhyessä ajassa, voi herättää epäilyjä kaupungin taloudesta vastaavien viranhaltijoiden ammattitaitoa kohtaan. Joku saattaa myös pohtia, onko kyse peräti tarkoitushakuisesta toiminnasta, jotta päättäjät eivät heittäytyisi loppuvuoden budjettikokouksessaan tavallistakin tuhlaavaisemmiksi.

Ainakin tässä Lahden tapauksessa epäilyt on tosin syytä uskoa aiheettomiksi, sillä viime tingassa ruhtinaallisesti kohentuneeseen tulosennusteeseen on olemassa uskottava selitys niin viime kuin edelliseltä vuodelta. Ja selityksen nimi on korona.

Valtiovalta on kuntien iloiseksi yllätykseksi pitänyt taas lupauksensa ja korvannut koronasta aiheutuneet kulut täysimääräisesti. Se paransi loppumetreillä selvästi ennusteen tulopuolta, ja saman tekivät reippaasti ylittyneet verotulot, joiden ennakoimisen vaihteleva koronatilanne teki toistamiseen tavallista hankalammaksi. Koronarajoitukset puolestaan johtivat varsin merkittäviin säästöihin budjetin menopuolella.

Tulosparannuksen taustalla eivät siis juuri vaikuta kaupungin omat toimet vaan niistä riippumattomat ulkoiset tekijät. Ja vaikka ylijäämä olisi näinkin suuri, se ei sellaisenaan riitä tasapainottamaan taloutta kestävästi. Vähintään yhtä hyvä tulos pitäisi saavuttaa myös tulevina vuosina ja ilman ulkoista apua. Siksi päättäjienkin on turha kuvitella, että jostain olisi nyt ilmestynyt yhtäkkiä roppakaupalla ylimääräistä rahaa, joka olisi helppo panna heti kiertoon. Tarkka taloudenpito on yhä tarpeen, sillä jo kahdesti koettu ihme tuskin toistuu enää vuoden kuluttua.