Luin Elsi Kokkosen mielipidekirjoituksen nuorten kouluruokailusta ( ESS 2.2.). Olen kiitollinen, että ruokailuun liittyvät ongelmat tuotiin esille. Olen itsekin liian monta kertaa ajatellut negatiivisesti ruokamäärästä lautasellani, ja tiedän, että en ole ainoa.
Ruokailutilanne on mennyt hieman painostavaksi siitä lähtien, kun jotkut jättivät syömisen väliin. Muut pöydässä istuvat syövät näkkäriä tai ainoastaan yhtä perunaa, ja se saa ajattelemaan omaa ruokamäärää. Kun muut ottavat yhden leivän ja lasillisen vettä, niin alkaa väkisinkin huolehtia ruoan määrästä omalla lautasella, vaikka se olisikin hyvin pieni.
On tullut “tavaksi” ottaa maksimissaan yksi peruna, neljä pyörykkää (tai yksi pihvi), ruokalusikallinen salaattia ja lasillinen vettä. Jos ruoka ei maistu ja lautaselle päätyy vain yksi peruna, on sallittua syödä vain yksi viipale leipää, sillä eihän kukaan muukaan ota enempää. Eikä kukaan ikinä hae lisää ruokaa, sillä se olisi noloa tai vaivaannuttavaa.
Hermoja koetteleva ruokailu ei pidä vatsaa tyytyväisenä koko koulupäivää. Ajan mittaan olen tottunut nälkään ja väsymykseen sekä tehtävien tekoon kurnivalla vatsalla. On huolestuttavaa, että nälkä on sivuutettu eikä sitä oteta enää tosissaan.
Kirjoittaja on Kivimaan koulu 8A-luokan oppilas Lahdesta.