Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tuliko kotiseudun uutiset luettua tällä viikolla? Testaa tietosi uutisvisassa.

Pääkirjoitus Hallituksen on syytä palata pikaisesti uskottavan kehysbudjetoinnin tielle

Päähallituspuolueet SDP ja keskusta olivat aluevaalitulokseensa niin tyytyväisiä, että sillä uskotaan olevan liennyttävä vaikutus hallituksen viime aikoina varsin eripuraisesti sujuneeseen työskentelyyn.

Tiiviimpi yhteispeli on tarpeen, jotta hallitus selviää kunnialla alkuvuoden kovista haasteistaan. Niihin lukeutuvat vielä päättämättä olevat työllisyys- ja ilmastotoimet sekä kevään kehysriihi, jossa valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) on uhannut panna taas kovan kovaa vastaan, mikäli kumppanit aikovat lipsua yhteisesti sovituista menokehyksistä.

Sopivaa taustatukea tiukoille puheilleen Saarikko sai vastikään riippumattomista asiantuntijoista koostuvalta talouspolitiikan arviointineuvostolta. Tuoreessa raportissaan neuvosto antoi hallitukselle ensin kiitosta kuluvalle vuodelle valitusta elvyttävän finanssipolitiikan linjasta, joka on vielä tässä tilanteessa perusteltu. Syvän huolensa neuvosto ilmaisi kuitenkin siksi, että hallitus olisi ilman kestäviä perusteluja korottamassa reilusti vielä ensi vuodenkin kehystasoa, vaikka Suomen talouden ennakoidaan palaavan potentiaalisen tuotannon uralle koronakriisin jäljiltä. Tämä heikentää koko kehysmenettelyn uskottavuutta, neuvoston puheenjohtaja, professori Jouko Vilmunen huomauttaa.

Talouspolitiikan arviointineuvosto huolestui ensi vuoden kehysylityksestä – "Tätä hallitus ei ole pystynyt perustelemaan kestävästi"

Kyse on vakavasta asiasta. Jos kansainväliset luottoluokittajatkin menettävät uskonsa Suomen kykyyn hoitaa julkista talouttaan kestävällä tavalla, se alkaa näkyä kallistuvina lainanhoitokuluina viimeistään sitten, kun velasta ruvetaan taas perimään käypää hintaa.

Kriisejä tulee koronan jälkeenkin, joten Suomella pitää olla tulevaisuudessakin tarpeeksi liikkumavaraa kriisien haittavaikutusten pehmentämiseksi. Tämän varmistamiseksi neuvosto perää hallitukselta ”viipymättä” yksityiskohtaista ja riittävää suunnitelmaa julkisen talouden vakauttamiseksi. Siihen hallituksella ei ole toistaiseksi ollut riittävää intoa.

Neuvosto itse sopeuttaisi julkisia menoja noin 800 miljoonalla eurolla vuosittain, jotta velkaantuminen pysyisi hallinnassa ja kasvavaa kestävyysvajetta saataisiin vihdoin kurotuksi umpeen. Ratkaisevia ovat myös työllisyyspäätökset, joita tulisi neuvoston mielestä arvioida aina kattavasti myös julkisen talouden näkökulmasta.

Oleellista on, että uudet työpaikat syntyvät tuottaville aloille ja että toimien vaikutusarvioihin voi luottaa. Tältä osin hallitukselle tarjoutuu näytön paikka jo parin viikon kuluttua, kun päätöksiä pitäisi syntyä julkista taloutta 110 miljoonalla eurolla vahvistavista työllisyystoimista. Hallitus pettää myös itseään, jos se rakentaa ratkaisunsa pelkän toiveajattelun varaan.