Millamari Uotilan Esalainen Kalastaja kohtasi kummallisen pedon – tuttu laji muuttui harvinaiseksi, kun ihminen käytti valtaansa

Omituinen, uimaan lähtenyt peto kummastutti väkeä Porvoon saaristossa vuonna 1885. Otuksen äkkäsi kalastaja Karl Gustaf Blomqvist apureineen. Miehet saivat eläimen kiinni mutta eivät tunnistaneet sitä. Eläin oli hevosen kokoinen, mutta sillä ei ollut häntää eikä harjaa. Jalat olivat valkeat, ja turkki tummanharmaa tai rusehtava.

Miehet köyttivät eläimen, telkesivät sen läävään ja lähtivät Helsinkiin vaatimaan tapporahoja. Rahaa ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan miehiä käskettiin vapauttamaan eläin, sillä kuvauksen perusteella se tunnistettiin tiukasti rauhoitetuksi lajiksi.

Miehet olivat lukinneet läävään hirven.

Tapauksesta kertoo toimittaja ja tietokirjailija Jouni Tikkanen kirjassaan Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa (2019). Kirja käsittelee maata kuohuttaneita surmia Turun seudulla. Sudet tappoivat 22 lasta vuosina 1880–1881. Tapahtumien kautta kirja avaa näkökulmia laajemminkin ihmisen ja luonnon suhteeseen.

Hirvitapauksen Tikkanen mainitsee taustoittaessaan suden elinolosuhteita 1800-luvun lopun Suomessa. Tikkanen pitää merkillisenä, että hirvestä oli saattanut tulla niin harvinainen, että sitä ei enää edes tunnistettu. Eläin oli salametsästyksen seurauksena hävitetty lähes kokonaan.

Tikkanen kirjoittaa tapauksesta lennokkaasti. Miehet hämmästelemässä uimasille lähtenyttä hirveä on kuin suoraan hölmöläiskomediasta. Tarinasta saisi hersyteltyä vaikka poskettoman lyhytelokuvan.

Hirvikertomus on toisaalta esimerkki siitä, mitä seuraa, kun ihminen käyttelee valtaansa. Tutut lajit uhkaavat kadota, kun niiden elinalueet sirpaloituvat, ilmasto muuttuu ja pyynti on kestämätöntä.

Tänä päivänä hirvellä menee hyvin, ja kantaa pidetään pikemminkin kurissa metsästyksellä, mutta moni muu laji on vaarassa harvinaistua.

Mitä lajeja jälkeläisemme mahtavat hämmästellä 150 vuoden kuluttua?

Arvauksia voi tehdä esimerkiksi Punaisen kirjan perusteella. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen vuoden 2019 Punainen kirja kokoaa yhteen lajit, jotka katsotaan hävinneiksi, uhanalaisiksi, silmälläpidettäviksi ja puutteellisesti tunnetuiksi.

Nisäkkäistä ainoastaan naalilla menee todella huonosti. Jos pohjoisen lumille itsensä köörännyt etelän turisti sattuisi vuonna 2200 näkemään naalin, saattaisi hän tuumata, että mikäs valkoinen peto siinä vilahti.

Tai ehkä tulevaisuuden ihmisasukki hämmästelee kivelle noussutta vesipetoa, omituisesti laukkaavaa, tuuheakarvaista pikkukarhua tai harmaata isoa koiraa. Saimaannorppa, ahma ja susi ovat tällä hetkellä erittäin uhanalaisia.

Silmälläpidettäviä ovat esimerkiksi karhu ja metsäpeura. Metsäpeuran vasa nousikin otsikoihin tammikuussa. Ensin se oli "mysteeriporo", joka harhaili pitkin Helsinkiä. Siitä oli tehty havaintoja myös Asikkalassa, ja myöhemmin eläin tunnistettiin metsäpeuraksi.

Aikoinaan yleinen metsäpeura on jo kertaalleen hävitetty sukupuuttoon.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut