Hoitotyön tekijä on aina arvokas yhteiskunnalle tai hänen tulisi olla. Miksi meistä ei siis tunnu siltä.
Hoitotyön tekijä voi olla omaishoitaja tai erilaisella tittelillä ihmisiä työssään hoitava henkilö. Hoitotyö itsessään pitää sisällään erilaisia tekijöitä ja usein puhutaan hienosti ihmisen kokonaisvaltaisesta hoivasta.
Tuo kokonaisvaltainen hoiva pitää sisällään henkisten sekä fyysisten tekijöiden lisäksi sosiaaliset seikat. Hoitajan tulisikin pystyä katsomaan asiakasta monelta eri kantilta ja pyrkiä huomioimaan asiakas mahdollisimman monipuolisesti.
Oire, jonka vuoksi kohtaamme ei ole ainoa asia, mitä hoitaja asiakkaassa näkee. Hoitaessa tuleekin usein annettua muutakin neuvontaa tai ohjattua toisenlaiseen hoitoon. Hoitotyössä parasta on tyytyväinen ja elämässään tai vaivansa hoidossa eteenpäin pääsevä asiakas. Voitaisi myös sanoa, että hoitotyö on kutsumus ja tässä vahvana tekijänä on halu auttaa toista ihmistä.
Kuitenkin hoitotyöhön liittyvä kasvava työn kuormitus ja kohoavat elinkustannukset eivät houkuta alalle riittävästi uusia hoitajia ja vanhoja eläköityy tai vaihtaa alaa. Ollaan tilanteessa, jossa työvoimapula on jo vaikuttanut palveluntarjontaan sekä kasvattanut työn kuormittavuutta henkilöstön poissaolojen ja sijaisten puutteen vuoksi.
Lisäksi hoidettavien asiakkaiden heikko kunto lisää työn kuormitusta. Omaishoitajien vapaajaksolle ei välttämättä löydy sopivaa paikkaa. Kun tähän yhtälöön summataan vielä heikko palkka tai hoitokorvaus, ei niin herkullinen piiras on valmis.
Yksi porkkana voisi koko hoitotyötä ajatellen olla hoitajan kokonaisosaamisen hyödyntäminen.
Mistä siis mausteet tähän piiraaseen? Asia nousee varmasti esille uudessa aluevaltuustossa ja nimenomaan palveluverkon rakennetta ja taloudellisia seikkoja suunniteltaessa. Parannuksia saattaa hiukan olla tulossa, mikäli hoitajamitoitukset saadaan kuntoon ja apukäsiä on oikeasti tarjolla.
Pienenä apuna voisi olla yhteisölliseen asumiseen kannustaminen, sillä se houkuttelee sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä liikkumiseen. Yhteisöllisyyttä heille, jotka eivät tarvitse paljon apua, mutta yksin asuminen on haastavaa. Jospa näin hoidettavien kuntokin säilyisi parempana pidempään.
Hoitajien osalta tarvitaan myös euroja. Riittävä palkankorotus auttaa jaksamaan. Se, että palkansaajia on paljon, ei saa olla syy, ettei palkkoja koroteta. Työ on raskasta ja esimerkiksi osa yksityisistä yrityksistä laskuttaa jo suurempaa palkkaa puitesopimuksilla kuntayhtymiltä samasta kotihoidon työstä kunnalliseen verrattuna.
Houkuttavuutta työn vastaanottamiseen voisi lisätä myös kertaluonteinen rekrylisä, sillä pidempänä se asettaisi henkilökunnan epätasa-arvoiseen asemaan. Kertakorvauksen voisi saada vaikka tietyn mittaisesta työsopimuksesta esimerkiksi vuoden tai toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta.
Yksi porkkana voisi koko hoitotyötä ajatellen olla hoitajan kokonaisosaamisen hyödyntäminen. Kyllä lähihoitaja osaisi muutakin kuin perushoidon, jos siihen tarjotaan mahdollisuus halukkaille. Pienet erikoisuudet työssä tuovat lisämaustetta työhön.
Nyt on siis aika panostaa hoitajiin ja hoitotyön arvostukseen. Aluevaalit on hyvinkin ajankohtaiset. Mieti mihin äänesi laitat.
Kirjoittaja on lähihoitaja ja aluevaaliehdokas (ps.).