Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Terhi Säynäjärven Esalainen Paniikkikohtauksia, masennusta, oppimisvajetta – etäelämä vaikuttaa nuoriin aikuisiin vielä pitkään

Paniikkitunne. Ei voi olla totta. Oksettaa, ei kestä. Miksi tämä alkaa taas? Näin kuvailee vuoden vaihteessa etäopetukseen siirtymistä parikymppinen korkeakouluopinnot aloittanut läheinen, nuori aikuinen. Hän on yksi niistä kymmenistä tuhansista, jotka aloittivat opiskelut koronan varjossa puolitoista vuotta sitten. Yksin kotona, ruutua tuijottaen.

Pois jäivät moikkailut, tutustumiset, kahvit, lounaat, keskustelut, väittelyt, kävelyt bussille opiskelukaverien kanssa. Bileet, viikonloppumenot. Kaikki oikea vuorovaikutus tärkeällä, kerran elämässä -vaiheen aikana.

Ja juuri kun oli alkanut vähän tuntua siltä, että tästä voisi toipua ja elämä kantaa, tuli omikronisku suoraan kohti. Etäilyä epämääräiseksi ajaksi.

Kun näinä aikoina juttelee nuorten kanssa, on helppo vakuuttua siitä, että korona-ajalla on vielä kauaskantoisia vaikutuksia. En yhtään ihmettele, että moni masentui kököttäesään yksin neljän seinän sisällä.

Ikävintä on, että huono ensimmäinen opiskeluvuosi voi vaikuttaa koko opiskeluaikaan. Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron pitää täysin mahdollisena, että jos opiskelukavereihin ei pääse tutustumaan ja kokee ensimmäisen opiskeluvuoden ulkopuolisuutta, tuo tunne voi kestää koko opintojen ajan.

Tästä ulkopuolisuuden tunteesta ja masennuksestako johtuu myös se, että opiskelijat eivät pidä suurempaa ääntä? Tai kenties syy on ilmapiirissä, jossa keskusteluareenan valtaa päivästä toiseen korona, sairaaloiden kantokyky ja tällä hetkellä toki myös aluevaalit.

Perusteltuja kannanottoja nuorilla kyllä on. Vastikään kuuntelin nyökytellen parikymppisten, rokotettujen ihmettelyä rajoituksista.

Viime syksynä opintonsa aloittaneet ehtivät onneksi ryhmäytyä ja viettävät nytkin vapaa-aikaa yhdessä. He eivät ymmärrä, miksei luennoillakin voisi olla yhdessä? Pientä lohtua tuo toki kouluilla ruokailu yhdessä ja etäopetuksen seuraaminen porukassa.

Terävää kritiikkiä nuorilta tulee myös esimerkiksi kuntosalien sulkeutumisesta. Läppärin tuijotus vaatisi vastapainokseen kunnon treeniä salilla, johon nyt ei pääse. Ei, vaikka ravintolat ovat auki ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on antanut yksilöurheiluun ja liikuntaan käytettäville sisätiloille matalimman mahdollisen riskiluokituksen.

Aluevaalitkin on turvallista järjestää, mutta salit pysyvät kiinni.

Nuoret eivät toki ole sisäliikunnan ja salikaipuunsa kanssa yksin. Monen keski-ikäisen ja vanhemman lihaskuntokin ehtii rapautua tämän seisokin aikana.

On tietysti arvokasta, että sairaaloiden kantokyvystä pidetään huolta ja kaikki koronapotilaat saadaan hoidettua. Yhtä tarpeen on muistaa, että rajoitusten vaikutukset jatkuvat pitkään sen jälkeen, kun eletään taas ”normaalisti”.

Hyvinvointialueilla ja aluevaltuutetuilla on edessään aikamoinen savotta. Hoivaa tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa kovaa vauhtia, ja ympärivuorokautinen hoiva vie myös paljon euroja. Hoitajista on huutava pula.

Mutta nuorten mielenterveysvelkaa ei saa unohtaa.