Mikael Hoikkalan Esalainen Tätä ei olisi muutama vuosi sitten arvannut: mäkihypyllä ja karatella on Lahdessa lupaavan oloinen tulevaisuus

Urheilun tapahtumajärjestelyt ja seuratyö elävät vapaaehtoisten panoksesta. Lahden kokoisessa vahvassa urheilukaupungeissa on monissa lajiyhteisöissä maineikkaita uurastajia, jotka ovat kelloon katsomatta tarjonneet satamäärin tunteja vapaa-ajastaan rakkaan lajinsa hyväksi. Tunnetuimmista voi mainita esimerkiksi Lahden Kalevan nyrkkeilyvalmentaja Kari Korhosen ja Salpausselän kisojen talkookonkarit, joiden kasvot ovat tuttuja useille kisasukupolville.

Tähän luetteloon on uutta lukua kirjoituttamassa Lahden Karate ja sen uusi valmennuspäällikkö Mika Virkkunen. Virkkunen pestattiin hiljattain seuran palvelukseen 60-prosenttisella työajalla. Hiukan alle viisikymppinen perheenisä luopui päällikkötason tehtävistä yrityselämässä siirtyäkseen huomattavasti kapeamman leivän ääreen urheilun ruohonjuuritasolle. "Varmasti materiaalista tulee luovuttua jonkin verran ja tehtyä erilaisia ratkaisuja, mutta se on sen arvoista", Virkkunen totesi ratkaisunsa taloudellisista vaikutuksista.

Talkoolaisten määrän väheneminen on pitkäaikainen ja hyvin tiedossa oleva ilmiö, mutta juuri nyt heitä tarvittaisiin enemmän kuin koskaan.

Urheilu- ja liikuntakentän hätä on suuri. Siinä missä ravintola-ala on pitänyt tasaisesti läpi koronapandemian melua oman alansa ahdingosta, urheilun ääni on voimistunut erityisesti nyt, kun lasten liikuntaharrastuksetkin on uhattu laittaa hyllylle.

Harrastajamäärät ovat olleet rajussa pudotuksessa jo ennen tuoreimpia käänteitä. Uhkana on, että moni lapsi ei enää palaa harrastuksensa pariin.

Uhkana on myös, että osa talkookonkareista jää lopullisesti syrjään. Moni heistä on siinä iässä, että vetäytyminen olisi joka tapauksessa lähellä. Keillä riittää rikkonaisten koronavuosien jälkeen intoa, keillä kuntoa?

Yhden ihmisen tai puuhakkaan pienporukan vaikutus urheilulajille tai -seuralle voi olla valtava. Kun yksi lapsi innostuu kivasta harrastuksesta, sana leviää kaveripiirissä nopeasti, ja kohta treenisalille tai -kentälle on tyrkyllä uteliaita nuoria liikkujia.

Karatesta voi Lahdessa kasvaa valtakunnallista kokoaan suurempi laji. Monella muulla seuralla on loistava tulevaisuus takanaan, Lahden Karatella edessään. Palkattu seuratyöntekijä on marginaalilajille luksusta, ja toimintaa täydentää innokas vapaaehtoisten yhteisö.

Toinen hyvästä paikallisesta virinästä nauttiva laji on mäkihyppy. Vuoden 2017 MM-hiihtojen jälkeisenä kautena Lahden Hiihtoseurassa oli vain seitsemän mäkihypyn junioriharrastajaa, mikä on pöyristyttävän surkea lukema eikä pitäisi olla mahdollinenkaan kaupungissa, jonka maisemaa hyppyrimäet hallitsevat. Suunta on sittemmin kääntynyt, uusien vetäjien ja muun tekijäjoukon johdolla harrastajamäärät on saatu moninkertaistettua, ja kasvu jatkuu.

LHS:n seura-aktiivi, Hiihtoliiton viestintäpäällikkö Soili Hirvonen listasi hiljattain Twitterissä joukon pieniä toimenpiteitä, joilla mäkihypyn harrastustoimintaa on elvytetty. Yksi niistä kuului: "Pidetty kaikkia tyyppejä hihasta kiinni, joka sattuvat mäelle." Ehkä hiukan kieli poskessa sanottu, mutta näin pienistä asioista se lähtee.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut