Vaaleissa on helppo luvata kaikkea hyvää ja kaikille. Hyvinvointialueiden on tarkoitus pienentää kuluja tai ainakin jarruttaa menojen lisäystä. Jarrutus onnistuu supistamalla ja tehostamalla palveluita.
Aikoinaan kustannuksia piti kurissa huutolaisjärjestelmä. Kuka huolehti halvimmalla henkilön, jolla ei ollut varaa omaan asuntoon ja ravintoon. Nykyään tätä kutsumme kilpailutukseksi. Halvimman tarjouksen hyvinvointipalveluista tehnyt saa yhteiskunnan rahoituksen palvelun tuottamiseen.
Avuntarvitsijan kannalta helpoin säästökohde on hallinnon pitäminen kurissa. Tässä on tehtävää uudessa aluehallinnossa. Harmi vain, vaikka lopettaisimme hallinnon kokonaan, niin kustannukset kasvavat, kun väestö ikääntyy.
Päätöksenteon on pysyttävä lähellä käyttäjää ja viranhaltijoilla on oltava valtaa myös talousasioihin. Näin kustannukset pysyvät kurissa.
Samoin kustannuksia säästyy, kun ennakoidaan. Kannattaa siis panostaa ennaltaehkäisyyn.
Hyvä esimerkki on diabeteksen sokeritasapainon seuranta. Aiemmin virtsakokeesta tehty seuranta kertoi menneen sokeritasapainon. Nyt glukoosisensorilla seuraamme reaaliajassa verensokeritasoa. Hyvällä diabeteksen tasapainolla välttyy sairaalajaksoilta ja lisäsairauksilta.
Tärkeää on kuitenkin saada ammattilaisilta apua silloin, kun omat taidot eivät riitä.
Kirjoittaja on hartolalainen museonhoitaja, diabeetikko ja aluevaaliehdokas (kok .).
Palvelujen hoitolupaus tarvitaan hoitajamitoituksen rinnalle