Lukijalta | Jatka, Mervi, kunniallista taisteluasi

Jatka taisteluasi, Mervi Pasanen, vaikkei Nestlé ehkä lopetakaan äidinmaidon vastikkeen myyntiä kehitysmaissa.

Pasanen kertoi Esalainen-kolumnissaan (ESS 6.1 ), että ”tuo monikansallinen hirviö” edelleen jatkaa toimintaansa ja sitäkin toimintaa, jota hän ei hyväksy. Hänen mukaansa arviolta miljoonaa vauvaa kuolee tämän johdosta.

Eipä sellaista toimintaa taida oikein kukaan hyväksyä. Paitsi valtiot, jotka sallivat tuotteen myynnin. En minäkään hyväksy, vaikka muutaman vuoden olin Nestléllä töissä. En hävennyt silloin, enkä vieläkään. Se tapahtui kauan, kauan sitten, silloin juuri, kun Suomen tytäryhtiö perustettiin vuonna 1972.

Sain silloin jopa kunnian istua silloisen pääjohtajan vieressä Sveitsissä olleessa kokouksessa. Kunnia johtui siitä, että pääjohtaja halusi vierelleen sillä hetkellä pienimmän tytäryhtiön edustajan.

Kuriositeettina voin kertoa, että kun kysyin häneltä, kuinka paljon ajastaan hän käyttää Suomen ajattelemiseen, hän vastasi, että mikäli käyttäisi aikansa oikein, hän ei voisi käyttää Suomen ajattelemiseen hetkeäkään, mutta kertoi kuitenkin niin tekevänsä.

Silloin Suomen yhtiön liikevaihto ei tainnut olla promilleakaan Nestlén liikevaihdosta. Asioilla monesti on puolensa ja puolensa. Silloinkin puhuttiin äidinmaidon vastikkeesta ja Nestlén ehkä huono selitys oli, että tuotteessa aina selvästi kerrotaan, miten sitä pitäisi käyttää, ja että aina puhutaan puhtaasta vedestä.

Mervin taistelu epäeettistä yritystä vastaan on toki sallittua, mutta vain yhden yrityksen nimeäminen ei ole tyylikästä.

Käyttäjät eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta osanneet lukea, ja siten informaation saaminen tuotepakkauksesta ei oikein onnistunut. Eikä se sikäläinen vesi ilman mitään lisäystäkään taida olla sen terveellisempää.

Tänään Nestlé on maailman suurin juoma- ja ruokayhtiö. Hieno työpaikka se oli ja tänään se tarjonnee töitä miljoonille. Se ei tietysti tee epäeettistä toimintaa hyväksyttävämmäksi. Nestléhän ei kuitenkaan ole ainoa konglomeraatti maailmassa. Niitä on monia, ja itse asiassa ne monesti käyttävät suurempaa valtaa kuin hallitukset.

Rahahan niin usein valitettavasti ratkaisee. Jättiyrityksethän usein valitsevat kotimaansa maan veroprosenttien mukaan, ja joskus kertovatkin hallituksille, kuinka paljon suostuvat maksamaan veroja, jotta jäävät sinne, missä ovat. Viimeksi Royal Dutch Shell päätti muuttaa Britanniaan juuri verosyistä.

Mervin taistelu epäeettistä yritystä vastaan on toki sallittua, mutta vain yhden yrityksen nimeäminen ei ole tyylikästä erityisesti, jos kuitenkin sanoo, että Nestlé ei ole ainoa firma, joka jää vaille hänen rahojaan.

Pari kotimaista firmaa ei edes ansaitse tulla ääneen lausutuiksi. Nythän ei sitten varmuudella tiedä, uskaltaako minkään kotimaisen yrityksen tuotteita käyttää. Kyllä Mervin pitäisi sekin kertoa.

Kirjoittaja on lahtelainen.

Lahtelaisbrändi Luhdan tuotanto Kiinassa herättää kysymyksiä – "Miten yritys varmistaa, että työntekijöiden oikeudet toteutuvat maassa, jossa niitä ei olla sitouduttu kunnioittamaan?"