Anne Honkasen Esalainen Avulla on hintansa – feissari tai puhelinmyyjäkin tekee vain työtään

Satuin vastaamaan yksityisessä kännykässäni puheluun, jonka soittajaa en tunnistanut. Ääni väristen soittaja kertoi ensinnäkin haluavansa kiittää minua siitä, kuinka muiden kaltaisteni lahjoittajien tavoin olen mahdollistanut tärkeän tuen lapsille. Soittaja ilahtuisi kovin, jos tukisin lapsia jatkossakin.

Toive toteutui. Puhelun loputtua olin muutaman kympin köyhempi ja minulle luvattiin lähettää lehti.

Soittajan ei oikeastaan olisi tarvinnut edes käydä lävitse lahjoittajille suunnattua markkinointipuhettaan. Hellyttävät sanat "lapset" ja "tärkeä tuki" yhdistettynä värisevään ääneen olisivat jo yksinään riittäneet avaamaan kukkaron nyörit: kukapa voisi kieltäytyä auttamasta lapsia.

Hyväntekeväisyydessäkin on omat markkinointikikkansa, joilla tukijat saadaan anteliaalle tuulelle. Lahjoittajien saaminen tuntemaan itsensä tärkeiksi, sen kertominen, mitä tuella on saatu, ja avun jatkumisen tärkeyden korostaminen ovat avainasemassa. Varmaan ei ole sattumaa, etteivät puhelinkeräysten soittajat kuulosta aggressiivisilta puhelinmyyjiltä. Joillekin lahjoittajille saattaa olla myös tärkeää, että lahjoituksesta saa jotain vastinetta kuten lehden.

Joskus varsinaista markkinointia ei edes tarvita. Emme varmaan olleet ainoita, joita riipaisevat uutiskuvat maastopalojen tuhoamista metsistä ja pulassa olevista koaloista Australiassa koskettivat vuosien 2019 ja 2020 vaihteessa. Netistä löytyi australialainen hyväntekeväisyyssäätiö, jonka kautta apu saataisiin perille koaloille myös Suomesta käsin. Nettisivuilta valitsimme adoptoitavaksi suloisen Nooka-koalan, ja "viralliset" adoptiopaperit saimme postitse muutaman viikon päästä. Kuukausittaisilla lahjoituksilla tuimme melkein kaksi vuotta paitsi Nookan niin myös muiden koaloiden hyvinvointia.

Nookaa olisi päässyt myös tervehtimään paikalliseen suojelupuistoon, mutta matka oli turhan pitkä ja ihan liian kallis.

Hyväntekeväisyysjärjestöt joutuvat yleensä markkinoimaan työtään toimintansa turvaamiseksi. Ne pyörivät lahjoitusten turvin, ja harvemmin auttajia on ovella ilman markkinointimuistutusta siitä, milloin apua tarvitaan. Isot ja tunnetut avustusjärjestötkin käynnistävät erilliset kampanjansa esimerkiksi suurten luonnonkatastrofien jälkeen.

Markkinointiin ja erityisesti hallintoon käytetyt rahat herättävät usein keskustelua lahjoittajissa tai sitä harkitsevissa. On toki kohtuullista odottaa, etteivät markkinointi- tai hallinnointikulut vie liian suurta siivua lahjoitusvaroista, mutta ilman työtä ei apukaan konkretisoidu. Jos feissari ei esimerkiksi olisi pysäyttänyt minua Lahdessa Sokoksen kulmalla vuosia sitten, olisi varmasti ollut paljon korkeampi kynnys ryhtyä Unicefin kuukausilahjoittajaksi kuin se kohtaamisessa feissarin kanssa oli. Ei feissarikaan työtään ilmaiseksi tehnyt – kuten ei lapsille tukea keräävä soittajakaan.

Kerääjille olisi eduksi, jos järjestöt kertoisivat selkeästi nettisivuillaan, kuinka paljon avustuseuroista menee markkinointiin ja hallintoon. Läpinäkyvyys on aina omiaan lisäämään luottamusta. Moni ymmärtäisi silloin paremmin sen, että avullakin on hintansa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut