Ari Helmisen Esalainen: Ehdokkailta kaivataan konkreettisia esityksiä eikä unelmahöttöä

Ari Helminen

Aluevaalit kolkuttelevat ovella, mutta kansalaisten mielenkiinto keskittyy aluevaalien sijaan koronauutisiin. Omikronin huimat tartuntaluvut ovat ajaneet ehdokkaat toreilta sosiaaliseen mediaan. Toivoa sopii, että äänestäjät löytävät aiempaa paremmin mediatalojen rakentamat vaalikoneet, sillä ne kertovat puolueiden ja ehdokkaiden välisistä eroista, ja niitä löytyy.

Ylen ensimmäinen, viikon takainen laimeaksi jäänyt vaalitentti tuskin sai ketään innostumaan aluevaaleista, mutta siinäkin puolueiden erot nousivat hyvin esiin.

Eduskuntapuolueista vasemmistoliitto erottuu selkeimmin muista, sillä se haluaa päästä eroon yksityisten suuryritysten armoilta. Hieman yllättäen myös vihreät ovat samoilla linjoilla. Vihreät ja vasemmistoliitto vastustavat jyrkimmin Harjun terveyden toimialueen laajentamista. Tämä kertoo siitä, että vihreät ovat siirtyneet vasemmalle.

Vasemmistoliiton ehdokkaat korostavat, että tulevan hyvinvointialueen tulee välttää sote-palvelujen ostamista yksityisiltä palveluntuottajilta. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten he turvaisivat palvelut ilman yksityisiä toimijoita. Vanhuspuolella yksityiset toimijat ovat sekä seinien rakentamisessa että toiminnan pyörittämisessä keskeisessä asemassa.

Mutta muidenkin puolueiden ja ehdokkaiden kohdalla on iso liuta avoimia kysymyksiä. Puolueiden vaaliohjelmien vaatimuslistat kohoavat miljardeihin euroihin, mutta kukaan ei kerro mistä rahat otetaan. Palvelujen ja perusterveydenhoidon parantaminen, hoitotakuu, terapiatakuu, hoitajamitoitukset, hoitaja- ja lääkärivajeen paikkaaminen, palkkojen harmonisointi sekä väestön ikääntyminen tulevat nostamaan väistämättä kustannuksia.

Merkittävä osa edellä mainituista asioista on sellaisia, joihin aluevaltuutetut eivät voi vaikuttaa samoin kuin maakuntaveroon ja perussuomalaisten vaatimuksiin maahanmuuton rajoittamisesta ja kehitysavun lopettamisesta.

Vaikka raha tulee hyvinvointialueille valtiolta ja lait ohjaavat alueiden toimintaa, alueet päättävät käytännön toimintamalleista. Uudistus purkaa sekalaisia hallintohimmeleitä, kun järjestäjien määrä putoaa vajaasta 200:sta 21 hyvinvointialueeseen. Tämä mahdollistaa aiempaa paremmin hyvien käytäntöjen monistamisen. Aluevaltuutetuilta kaivataan rohkeutta tehdä päätöksiä nykyisten käytäntöjen muuttamiseksi. Säilyttäjien sijaan kaivataan uudistajia.

Yksi peruskysymys koskee palveluverkkoa. Lähes kaikki puolueet korostavat, että palvelut eivät saa karata liian kauas. Se on kuitenkin jäänyt epäselväksi, mitä palveluja on saatava läheltä ja mitä voidaan viedä kauemmas.

Ehdokkailta kannattaa kysyä, tarkoittavatko he lähipalveluilla lääkäreitä, päivystystä, vanhusten kotihoitoa, lastensuojelutyötä, sosiaalipalveluja, fysioterapiaa, neuvolaa, hammashoitoa, ravitsemusneuvontaa vai mitä? Mitä lähipalveluja voidaan korvata liikkuvilla ja digitaalisilla palveluilla? Ehdokkaiden ei tarvitse olla sote-alan asiantuntijoita, mutta nyt heiltäkin kaivataan konkretiaa eikä höpinöitä vaalien tärkeydestä.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut