Mervi Pasasen Esalainen Ehkä en saa Nestleä lopettamaan, mutta ainakin yritän

Jokohan ne siellä Nestlellä ovat huomanneet, että yksi lahtelaisnainen ei osta mitään heidän tekemäänsä?

Aloitin boikottini Nestleä vastaan joskus vuoden 1986 paikkeilla, ja aina vain tuo monikansallinen hirviö jatkaa toimintaansa.

Liityin nuorena naisena kansainväliseen boikottiin äidinmaidonkorvikkeista nousseen kohun takia.

Lyhyesti: firma mainostaa korviketta, jotta äidit alkaisivat syöttämään vauvoilleen teollisesti valmistettuja vellejä ja korvikkeita.

Kehitysmaissa tuttipulloruokinnan seurauksena arviolta miljoona vauvaa kuolee: vastikkeeseen tarvitaan vettä. Mieluiten puhdasta ja sitä kehitysmaissa ei aina ole. Vauvat kuolevat ripuliin.

Koska sama meno jatkuu, minäkin olen jatkanut boikottiani. Saman firman inha johtaja on myös sanonut, että puhdas vesi ei ole kaikkien oikeus. Hän on väärässä ja antaa siis syyn jatkaa boikottia edelleen.

Nestlen kaltaisen jätin boikotoija saa olla tarkkana. Nämä jättiyhtiöt ulottavat lonkeronsa yllättäviin paikkoihin, kuten suomalaiseen Pingviini-jäätelöön. Olen jo vuosia ostanut tietoisesti muita merkkejä ja jäätelöostoksilla katson valmistajan.

Joskus on lipsahtanut jäderaha Nestlelle, sekös boikotoijaa harmittaa.

Ei se ole ainoa firma, joka jää ilman rahojani. Pari kotimaista firmaa ei ansaitse edes tulla lausutuksi ääneen.

Yritän muuttaa maailmaa yhden ihmisen äänellä myös sosiaalisessa mediassa.

Kritisoin, jos näen silvotun eli typistetyn koiran. Oli niiltä viety korvat tai häntä, täältä lähtee moitetta. Siitäs saavat!

Kritiikin kohteena ovat myös ylijalostetut, kuten sammakolta näyttävät amerikkalaispitbullit. Vastustan ääneen teekuppiin mahtuvien koiranpentujen myyntiä ja animaatiohahmoilta näyttävien arabianhevosten jalostusta.

Jos näen videoilla eläinrääkkäystä tai siihen viittaavaa, ilmiannan ne välittömästi.

Yhden ihmisen ääni ei paljon kuulu somen huutomyrskyssä. Mutta aina välillä kommenttini ”ei ole hauskaa tuo” saa kannattajia. Hyvä, kaikkien mielestä ei ole hauskaa kun hevonen kaatuu selälleen ojaan.

Sanonnan mukaan sota ei kaipaa yhtä miestä. Mutta kyllä alkaa kaivata, kun niitä yksilöitä on tarpeeksi monta. Yhden ihmisen ääni on kuin pisara valtameressä, mutta valtameri koostuu pisaroista.

Yksi ihminen voi vaikuttaa. Korjaamalla asennettaan, vaihtamalla mielipidettään, hankkimalla tietoa ja toimimalla oikein.

Elämme aikaa, jolloin siihen on valtavasti mahdollisuuksia.

Elämme myös aikaa, jolloin yhden ihmisen ääni on helppo vaientaa. Monet meistä eivät uskalla ottaa kantaa, koska pelkäävät itseensä kohdistuvaa paskamyrskyä. On helpompi olla hiljaa kuin joutua öyhöttäjien maalitauluksi.

Se on harmi, koska maailmassa on tapahtunut paljon asioita vain siksi, että yksi ihminen on avannut suunsa. Siitä on esimerkkinä Me too -liike, joka sai alkunsa vuonna 2017 yhdysvaltalaisen näyttelijä Alyssa Milanon twiitistä. Neljässä vuodessa maailma on muuttunut, koska niin monet yksittäiset ihmiset uskalsivat avata suunsa.