Lukijalta | Tavatkaa vanhuksianne edes joulun aikaan, kukka tai suklaarasia ei korvaa läheisen kosketusta

Taas meni joulu, juhla läheisten, ystävien. Niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen – vai onko?

Kotihoidon hoitajana työskennellessäni ei paljon läheisiä eikä omaisia näkynyt. Olisin niin toivonut sydämestäni, että omaiset, lapset tai te muut läheiset olisitte näitä yksinäisiä, hieman masentuneita, vanhuksia muistaneet läsnäolollanne.

Suklaakonvehteja, kukkia tai pikaisia puheluita kyllä jostain ilmestyi ketään näkemättä.

Totta kai tämä iäkäs äiti tai isä ymmärtää ”niillä on omat perheet ja menot, täytyy ymmärtää”.

Vielä kakkuna tietenkin ”korona”, sehän se on pahin syy olla menemättä. Vai onko?

Moni näistä vanhuksista muisteli hoitajan kanssa aikoja, jolloin pääsi saunaan jouluna. Vihdan tuoksua muisteltiin ja kiireetöntä aikaa istua saunassa toisen ihmisen kanssa.

Aikaa, jolloin joku muu taho ei ole rytmittänyt päivää. Hetkistä puhuttiin jouluviikolla suihkupäivinä, jonka hoitaja hoiti.

Yhteiset hetket notkuvien pöytien äärellä muistuivat monen mieleen. Miten kinkku tehtiin, ja kuinka laatikoiden tuoksu valtasi huoneiston.

Joudunko minä auttamaan peseytymisessä?

Nyt nämä ostetaan valmiina, lämmitetään mikrossa ja asiakas syö ne jälleen ”yksin”, valvottuna, jos syö.

Suurin osa asiakkaista ei pääse kertakaan vuoden aikana kyläilemään edes omien lasten luokse. Lapsia on kuitenkin siunaantunut useampia tai vaikka vain se yksi.

Tuottaa liikaa vaivaa ja vie liian paljon aikaa. Menee vapaapäivä pilalle. Ajatellaan, että käyhän siellä kotihoito 1–4 kertaa vuorokaudessa. Siinähän on touhua yllin kyllin.

Ajatellaan jopa että tämä vanhus (meille asiakas) maksaa palvelusta joka päivästä. Hyvällä omallatunnolla pikaisesti piipahdetaan tai soitetaan. Se siitä, ja on hyvä mieli. Onko?

Muut hoitakoon päivittäiset pakolliset hoitoon liittyvät asiat. Niistähän maksetaan hinta.

Ja joka kotikäynnin jälkeen asiakas jää kotiinsa yksin odottaen seuraavaa kotikäyntiä.

Varotaan kuitenkin, ettei olla samaan aikaan kuin hoitaja. Sillä saattaa olla kertomista arjesta. Noloa olla samaan aikaan paikalla kun on itse ”kädetön”.

Pelätään että vanhuksesta on liikaa vaivaa tai joutuu jopa auttamaan. Muistisairaan kohdalla saattaa joutua ohjaamaan sekä toistamaan samoja asioita. Mikä pahinta, hoitaja saattaa ehdottaa saunomista jossain muualla, ehkä teillä? Pääsisikö asiakas jouluksi saunaan? Mitä kummaa, joudunko minä auttamaan peseytymisessä? Ei missään nimessä, liikaa vaivaa, huh. Pesköön ammattilaiset.

Koskettaminen on konkreettinen osoitus välittämisestä.

Karsastetaan kosketusta vanhukseen. Koskettaminen on konkreettinen osoitus välittämisestä. Kosketus ei ilmennä valtaa ja liittää ihmiset yhteen. Kosketus voi viestiä esimerkiksi ”olen huomannut sinut”, ”hyväksyn sinut” ja ”tunnen myötätuntoa ja lämpöä sinua kohtaan”.

Miettikää tarkkaan kosketuksen merkitystä ja ennen kaikkea sitä aikaa, jonka vietätte vanhuksen luona. Miten sen vietätte?

Herätkää hyvät omaiset, lapset, läheiset, jotka olette vanhuksen elämässä olleet tärkeitä ja olette muistoissa vieläkin. Ei muistisairas enää muista tai tiedä, kuka kortin lähettäjä on ollut. Saatikka minuutin päästä, kuka soitti.

Kasvot ja kosketus kertovat paljon vanhukselle. Ymmärtäkää kuinka vanhukset kaipaavat teitä, vaikkeivät pysty sitä teille enää näyttämään. Olette erkaantuneet liian paljon omasta äidistä/isästä, ystävästänne. Jätätte heidät yhteiskunnan varaan ilman lämpöä ja läheisyyttä. Me hoitajat sitä annamme omalla persoonallamme sen pienen hetken.

Ilahduttakaa läsnäolollanne ja viekää vanhus hetkeksi sieltä neljän seinän takaa ulkomaailmaan tai luoksenne kyläilemään. Viekää, vaikka vastaus olisi kieltävä, tai istukaa tovi kahvi/teekupposen kanssa. Sydämessään he haaveilevat tällaisesta tilanteesta.

Tämä jos mikä katkaisisi sen jatkuvan ikävän. Onko se niin mahdotonta järjestää? Kyllä se näköjään on. Joulu olisi ollut yksi oiva tilaisuus tehdä jotain hyvää ja olla läsnä. Mutta niin monen kanssa siitä vain haaveiltiin.

Ehkä ensi vuonna, jos olen elossa...

ESS julkaisee kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.