Pääkirjoitus Koronarajoituksia selkeytettävä

Aluehallintovirastot ja valtioneuvosto ovat viime päivinä päättäneet useista rajoituksista, joilla pyritään hidastamaan koronaepidemian voimistumista. Julkisia ja yksityisiä tiloja suljetaan, kokoontumisia on rajoitettu, ja erityisesti ravintoloiden aukiolo- ja anniskeluaikoja supistetaan. Rajoitusten tarve on hyvin ymmärrettävä niin tartuntalukujen kuin sairaanhoidon kuormitusmittareiden valossa. Omikron-variantti leviää ennätyksiä rikkovalla vauhdilla.

Rajoitukset astuvat voimaan tyypillisesti muutamien päivien viipeellä ja niillä on suuria vaikutuksia useiden yritysten, seurojen ja yhdistysten sekä laitosten toimintaan. Monien töiden tekeminen estyy ja henkilökuntaa myös lomautetaan.

Valtioneuvosto hyllytti tiistaina koronapassin koronan leviämisalueilla. Koronapassia ei voi enää käyttää edes matalan riskin yleisötilaisuuksissa vaihtoehtona alueellisille rajoituksille, jotka aluehallintovirasto on asettanut.

Päätös tuli voimaan odotettua laajempana, mikä yllätti myös aluehallintovirastot. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) moittii sosiaali- ja terveysministeriön viestintää asiassa.

Eri tahojen tekemät päätökset eivät ole keskenään linjassa, mikä on pantu laajalti merkille. Alhaisen riskin liikunta- ja harrastustilat, esimerkiksi uimahallit, suljetaan, mutta korkean riskin paikoiksi luokitellut baarit ja pubit pysyvät avoinna päiväaikaan.

Rajoitukset ovat tietenkin kompromisseja, joilla pyritään saavuttamaan suurin teho epidemian hidastamisessa mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Ravintoloiden toiminnan rajoittaminen aiheuttaa yrityksille suuria menetyksiä, jotka valtio on tähän asti pyrkinyt korvaamaan. Korvauksilla puolestaan on vaikutuksia valtion budjettiin. Siitä huolimatta epäsuhta on ilmeinen, ja tappioita aiheuttavat myös esimerkiksi esiintymisareenoiden, elokuvateattereiden ja teattereiden sulkemiset.

Rajoitusten säätämisessä on ilmeinen valuvika.

Useiden erillisten päätösten muodostama kokonaisuus on vaikea ymmärtää. Hahmottamista vaikeuttaa myös se, että eri rajoitukset alkavat ja päättyvät eri päivinä. Koronarajoitusten säätämisessä on ilmeinen valuvika, kun hallinto tuottaa asetuksia ja viranomaismääräyksiä, joiden tulkintaan sekä voimassa olon seuraamiseen tarvitaan lähes juristin taidot.

Epidemian etenemisessä on alueellisia vaihteluja, minkä vuoksi rajoitustenkin on hyvä olla aluekohtaisia. Olisi loogista, että päätösten tekeminen keskitettäisiin aluehallintovirastoille niin pitkälle kuin mahdollista.