Lukijalta | Lakimuutos onnistui, hoitajapula unohtui ja ympärivuorokautiset hoivapaikat vähenivät hoitajapulan vuoksi

Kansallisesti ikäihmisten hoitoa ja hoivaa on keskitetty koteihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2020 yli 75 vuotta täyttäneistä 16 prosenttia oli säännöllisen kotihoidon piirissä.

Koteihin hoidettavien ikäihmisten hoitoisuus on viime vuosina lisääntynyt ja koteihin hoidetaan entistä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Raja tässä on tullut jo vastaan, varsinkin nyt, kun kotiin vietäviin palveluihin ei saada riittävästi hoitajia.

Hallitus on esittänyt uutta muutosta vanhuspalvelulakiin. Kotihoidon palvelut tulee jatkossa turvata myös öisin. Tämä mahdollinen uudistus on hyvä asia, kunhan otetaan huomioon hoiva- ja hoitotyöntekijöiden saatavuustilanne.

Tämä ei siltikään vähennä ikäihmisten hoivapaikkojen tarvetta ja varsinkin ympärivuorokautisen tehostetutun palveluasumisen tarvetta. Vaikka käytössämme olisikin tarvittava määrä hoitajia, jatkuvaa valvontaa tarvitsevat ikäihmiset tarvitsevat jossakin kohdin tehostettua palveluasumista. Näiden ikäihmisten määrä kasvaa entisestään.

Lisäksi kotiin vietävät palvelut eivät aina ole edullisin vaihtoehto, etenkään, mikäli ikäihmistä joudutaan kuljettamaan useasti ensihoidon toimesta päivystykseen tai järjestämään kotiin monitasoisia ja raskaita hoitoja.

Päivystyksen toimiminen jatkohoitopaikan odotustilana ei ole toimiva ratkaisu hauraille ikäihmisille.

Vuonna 2020 voimaan tullut vanhuspalvelulaki asetti henkilöstömitoituksen ympärivuorokautiseen laitoshoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Henkilöstömitoituksen oli 1.10.2020 alkaen oltava vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohti. Vuoden 2021 alusta henkilöstömitoituksen on oltava vähintään 0,55 ja vuoden 2022 alusta vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti.

Lopullinen mitoitus, 0,7 työntekijää asiakasta, kohti tulee täysimääräisesti voimaan 1.4.2023. Tehty laki aiheutti käytännössä mittavan muutoksen koko sote-palvelujärjestelmässä, kun ikäihmisten ympärivuorokautiset hoivapaikat vähenivät olemassa olevan hoitajapulan johdosta.

Tämä aikaisempi vanhuspalvelulain muutos heijastuu konkreettisesti koko palveluverkkoon. Ikäihmisten ajauduttua erikoissairaanhoidon päivystyspalveluihin tai vuodeosastolle ei heille välttämättä nykyisellään ole osoittaa hoivapaikkaa. Tämä korostuu tilanteissa, joissa ikäihminen ei enää ole kykeneväinen palaamaan kotiin.

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kun erikoissairaanhoidon vuodeosastot täyttyvät, Akuutti24 päivystys joutuu toimimaan lyhytaikaisena jatkohoitopaikan odotustilana, kun potilaat eivät mahdu vuodeosastoille tai heille ei ole osoittaa muuta soveltuvaa jatkohoitopaikkaa tai välitöntä kotihoitoa kotiin.

Päivystyksen toimiminen jatkohoitopaikan väliaikaisena odotustilana ei ole mistään näkökulmasta toimiva ratkaisu hauraille ikäihmisille. Pahimmillaan päivystyksessä jatkohoitopaikkaa joutuu odottamaan miltei kaksi vuorokautta.

Tutkitusti on todettu päivystysten ympäristöineen akuuttisairaus mukaan lukien lisäävän ikäihmisten alttiutta deliriumille. Delirium ikäihmisillä lisää merkittävästi kuolemanvaaraa.

Erikoissairaanhoidon vuodeosastojen täyttyessä erikoissairaanhoidon potilaista ja jatkohoitopaikkaa odottavista ikäihmisistä joutuvat myös leikkauksesta tulevat potilaat odottamaan heräämössä vuodeosastolle siirtymistä, kun erikoissairaanhoidon vuodeosastot ovat jo valmiiksi täynnä.

Yksittäisenä asiana aiempi muutos vanhuspalvelulakiin oli hyvä ja tärkeä. Jälkikäteen voidaan todeta sen toteutuneen haastavassa ajankohdassa. Lain käyttöönotossa ei kyetty ottamaan riittävästi huomioon hyvin nähtävissä ollutta hoitajapulaa.

Tässä kirjoituksessa en ottanut huomioon meneillään olevan pandemian merkitystä tässä kaikessa. On itsestään selvää, että tämä tilanne lisää haasteiden määrän päivittäisessä esimies- ja hoitotyössä moninkertaiseksi.

Tehtävien päätösten seurauksia on tärkeä peilata erilaisten tulevaisuustyökalujen avulla useampiin mahdollisiin skenaarioihin. On erittäin tärkeää, että tulevilla hyvinvointialueen päättäjillä on laaja ymmärrys ja osalla jopa kokemusta päätettävistä asioista.

Kirjoittaja on lahtelainen ensihoitopäällikkö ja aluevaaliehdokas (sit.).