Heidi Malinin Esalainen Voisiko rakenteilla helpottaa nuorten yksinäisyyttä ja ahdistusta?

Lasten ja nuorten ahdistuksen ja masennuksen kasvu huolestuttaa, ja aivan syystä. Mielenterveysongelmista kuntoutuminen on hidasta ja tärkeiden kasvun vuosien ongelmat voivat vaikuttaa pitkälle aikuisikään saakka. Jokainen menetetty vuosi tarkoittaa kiinni kurottavaa ikätovereihin. Jälkeen jääminen voi myös entisestään pahentaa nuorten huonouden ja riittämättömyyden tunnetta. Katastrofin viimeistelee yhteiskunnan suorituskeskeisyys ja huippusuoritusten ihannointi.

Marraskuussa uutisoidut Lahden kouluterveyskyselyn tulokset kertovat nuorten tilanteen vakavuudesta myös paikallisella tasolla. Eniten mielenterveyden lisääntynyttä kuormitusta on lukiolaisilla, mutta myös joka viides alakoululainen kärsii koulu-uupumisesta.

Eikä tilanne ole sen parempi vanhemmissakaan nuorten ikäluokissa. Yle uutisoi viime viikolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkistamasta tutkimuksesta, jonka mukaan korkeakouluissa opiskelevista naisista 40 prosenttia kertoo kärsineensä ahdistuksen ja masennuksen oireista. Kaikista korkeakouluopiskelijoista mielenterveyden oireet vaivaavat noin kolmannesta.

Useiden kyselyjen mukaan nuoria kuormittaa muun muassa yksinäisyys, jota koronapandemia on pahentanut. Käy mielessä, miten koulu ja opiskelu ovat muuttuneet viimeisen vuosikymmenten aikana ja voisiko yksinäisyyden kokemuksen selittävä tekijä löytyä näistä muutoksista? Viekö esimerkiksi lukioiden kurssimuotoisuus nuorelta kokemuksen kuulumisesta luokkayhteisöön ja lisääkö runsas valinnanvapaus stressiä?

Myös moni korkeakouluopiskelija kertoo olevansa yksinäinen. Syitä yksinäisyyteen on varmasti monia ja pandemia on kärjistänyt tilannetta. Toisin kuin aiempina vuosikymmeninä, moni opiskelija asuu nykyisin soluasunnon sijaan yksin. Hän on mahdollisesti muuttanut syksyllä opiskelemaan uudelle paikkakunnalle josta ei tunne ketään, ja tehnyt nyt koko opiskeluaikansa etäopintoja yksiössään ilman sosiaalisia kontakteja.

Etäopetusaikana myöskään opiskelijayhteisöjä ei ole muodostunut samalla tavalla kuin kampusopetuksessa. Lisäksi opiskelijoiden talous on usein niin tiukalla, ettei heillä välttämättä ole rahaa matkustella lapsuudenperheensä luokse viikoittain. Kun vielä harrastus- ja opiskelijatoimintakin on ollut koronan vuoksi pitkään tauolla, on monen elämä kutistunut tietokoneen ruudun tuijotteluksi muutaman kymmenen neliön huoneessa, jossa sekä opiskellaan että vietetään vapaa-aikaa.

Yksi ihmisen suurimmista tarpeista on kuulua johonkin yhteisöön. Yksinäisyys sairastuttaa ja vaikuttaa aivoissa kipukokemuksen tavoin.

Samaan aikaan kun nuorten mielenterveysongelmat ovat kärjistyneet, ei apua tahdo riittää kaikille sitä tarvitseville. Jonot nuorisopsykiatrian palveluihin ovat pitkät ja monen ongelmat pääsevät kehittymään vaikeaksi. Nuorten pitäisi saada nopeasti riittävää apua oireisiinsa, mutta lisäksi olisi hyvä pohtia voisiko rakenteiden muutoksella kääntää kehityksen suuntaa. Ja jos epidemia jatkuu vielä pitkään, ehkä olisi hyvä pohtia myös kokonaan uusia yhteisöllisyyden tapoja.

Lahden seudulla vapaaehtoistyötä voi tehdä myös etänä: koronan vuoksi vapaaehtoiset voivat vastata Kriisipuhelimen soittoihin myös kotoaan

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut