Lukijalta | Toivon kaikille naisille ja perheille väki­vallatonta joulua!

Ihailen Tytti Ripatin rohkeutta. Hän uskaltaa tuoda esiin niinkin vaietun asian kuin perheväkivalta (ESS 28.11.). Näin joulun alla se on hyvin ajankohtainen. Useissa perheissä joulupyhiä odotetaan pelonsekaisin tunteen.

Omat kokemukseni perheväkivallan sävyttämistä arjesta ja juhlasta ovat yli 40 vuoden takaa. Niin traumaattista se oli, että mieluiten hyppäisin koko jouluhössötyksen yli. On ahdistavaa, että yhteen päivään (24.12.) kohdistuu niin paljon odotuksia. Kotia koristellaan ja ruokia tehdään kuukausia etukäteen. Ymmärrän, että lasten tulee saada lahjoja, mutta ei niitäkään tolkuttomasti.

Nyt jylläävässä epidemiassa on jotain positiivista. Se on avannut silmäni sille, että perhetaustani takia olen aina elänyt "korona-aikaa". Koulussakin tunsin olevani erilainen ja ulkopuolinen. Se johtui siitä, etten voinut nauttia opetuksesta ja olostani kuten muut nuoret. Focus oli aina muualla, esimerkiksi siinä, minkälainen tunnelma kotona on tai voinko nukkua yöni rauhassa.

Nykyään on hyvä, että nuorille on matalan kynnyksen paikkoja purkaa pahaa oloaan. Lapsi ei siihen kykene. Välillä on hyvä, että naapuri tai viranomainen tekee lastensuojeluilmoituksen. Sellaista palvelua olisin toivonut 1970-luvulla.

Toivon kaikille naisille ja perheille väkivallatonta joulua!

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Focus oli aina muualla, esimerkiksi siinä, minkälainen tunnelma kotona on tai voinko nukkua yöni rauhassa.