Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Verokarhuko (epä)­oikeudenmukainen – miksi olisin vähempiarvoinen pitäessäni itseni töissä, poissa kortistosta tai sairauslomilta?

Etelä-Suomen Sanomat 29.11. kertoi liikunta- ja kulttuuripalvelujen maksamiseen käytettävistä virkistysseteleistä ja ja siitä, että moni unohtaa käyttää saamansa edun.

Kyseiset setelit ovat ”lahja” työnantajalta työntekijälle. Henkilökuntaetuja tarjotaan tasapuolisesti kaikille työntekijöille heidän asemastaan tai työn tuloksestaan riippumatta.

Työntekijä voi itse päättää, haluaako ja muistaako hän käyttää saamaansa etua vaiko ei.

Työnantaja pystyy määrittämään annettujen seteleiden käyttökohteen pääkategorioiden välillä, joita ovat muun muassa liikunta-, kulttuuritoiminta ja hyvinvointi (kuntosalit, uimahallit, elokuvat, teatterit, konsertit, hieronta, fysioterapia).

Setelin saaja voi itse valita rekisteröityjen yritysten joukosta yrityksen, johon saamansa edun käyttää. Etu on maksimissaan vuodessa 400 euroa verovapaana henkeä kohti.

Miettikää duunarit, mikä huikea juttu teillä on käytössä! Käyttäkää saamanne lipukkeet ilomielellä, koska on myös työntekijöitä, joilla ei kyseiseen etuun ole oikeutta, vaikka haluaisivatkin.

Ehdotankin, että yksityiset pienyrittäjä-veronmaksajat saisivat oikeuden virkistysseteleihin.

Itse olen ollut toiminimiyrittäjänä vuodesta 1996. Olen tukenut Suomen yhteiskuntaa tunnollisena veronmaksajana ja kustantanut omat kuntosalikäyntini ilman verovähennysoikeutta.

Itseni kaltaisia yksityisiä elinkeinonharjoittajia on maassamme Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan 227 712. Luku on tarkistettu tämän vuoden alussa.

Mielestäni verohallinto ei kohtele työtätekeviä suomalaisia yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan. Verotuskäytännössä yksittäisinä työnantajina pidetään esimerkiksi toiminimiyrittäjää (liikkeen- tai ammatinharjoittaja), henkilöyhtiötä, osakeyhtiötä tai muuta yhteisöä sekä ulkomaisen yrityksen Suomessa sijaitsevaa kiinteää toimipaikkaa.

Siis, jos palkkaisin yritykseeni työntekijän, voisin kustantaa hänelle tämän 400 euron edun, ja hän voisi käyttää sen haluamallaan tavalla. Samaan aikaan en voisi hankkia kyseistä etua itselleni.

Jekku tulee tässä: liikkeen- ja ammatinharjoittaja tai maataloudenharjoittaja eivät voi olla itsensä työnantajia eivätkä voi siten kuulua yrityksen henkilökuntaan. Hän ei ole erillinen oikeushenkilö. Tällöin hänelle järjestetyn henkilökuntaedun kustannuksetkaan eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa.

Anteeksi kuinka. Mikseivät voi? Minä työllistä itseni. Minä vastaan omasta hyvinvoinnistani, työhyvinvoinnistani ja työkyvystäni.

Miksi olisin vähempiarvoinen pitäessäni itseni työmarkkinoilla, poissa kortistosta tai sairauslomilta? Miksi yhdenvertaisuus ei koske kaikkia työtätekeviä?

Luulisi olevan selvää, että yksinyrittäjä on yhteiskunnan toiminnan kannalta yhtä tärkeä kuin suuressa yrityksessä ”vain” työtätekevä työntekijä, olkoonkin, että en ole erillinen oikeushenkilö – mitä se sitten tässä yhteydessä tarkoittaakin.

Ehdotankin, että edellä mainitut yksityiset pienyrittäjä-veronmaksajat saisivat oikeuden virkistysseteleihin. Meille on yhtä tärkeää pitää yllä työntekijöiden työkykyä tai -motivaatiota, vaikka kyse olisi juurikin vain itsestämme.

Asian tasapuolistaminen vaatinee kansalaisadressin tekemisen, ellei joku kansamme edustaja ota tästä kirjoituksesta koppia ja toimi puolestani.

Kirjoittaja on orimattilalainen toiminimiyrittäjä.