Koronakauden alussa hallitus onnistui tekemään aika radikaalejakin päätöksiä, muun muassa sisäiset matkustusrajoitukset. Siihen se sitten hyytyikin, ja nykyisin ollaan ainakin myöhässä, jos jotakin yleensä saadaan aikaan.
Demokratia on todettu parhaaksi tavaksi hallita kansaa, mutta puutteensa silläkin on. Perustuslakia tulkitaan pilkun tarkasti ja poikkeusoloissakin lakien muuttaminen on hidasta.
Pelkurimainen vetäytyminen jonkin normaalioloissa laaditun säännön taakse ei vastuunkantajalle sovi.
Ellen väärin muista, vielä 1960-luvulla eristettiin jonkin kulkutaudin kantajat esimerkiksi kouluihin. Korona ei taida olla tarpeeksi vakava sairaus. Kakaroita rokotettiin kansakoulussa ja miehenalkuja intissä, eikä kukaan lupaa kysynyt.
Ainakin koronan kohdalla kuuluu olevan mahdotonta. Kuinka pahaksi sairaaloiden tilanteen täytyy muuttua, ennen kuin hallitus ja eduskunta terästäytyvät. Vastahankaisia on, mutta tuskin kovin paljon.
Ilmaisesta rokotuksesta kieltäytyneet vievät sairaalapaikat. Ovatkohan kaikki siirrettävät leikkaukset ei-kiireellisiä, epäilen. Tiedän tapauksen, jossa leikkauksen piti olla ei-kiireellinen, mutta leikkauksen jälkeen syöpä osoittautuikin pahanlaatuiseksi.
Nyt kaivattaisiin valistunutta diktaattoria tekemään tarvittavat päätökset. Taitaa kyllä olla joulupukkiin verrattava hahmo, kun nykydiktaattorien touhuja seuraa.
Kun näin on, toivon poliitikoilta rohkeutta tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Pelkurimainen vetäytyminen aina jonkin normaalioloissa laaditun säännön taakse ei vastuunkantajalle sovi. Talous kärsii rajoituksista, mutta ellei tautia saada kuriin, se vasta kalliiksi tulee.