Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Hallinnon ja byrokratian vyötärön ympärysmitta alkaa olla jo riskirajoilla – Mikä sitä paisuttaa?

En ole talous-, enkä hallintotieteilijä, mutta eri toiminnoissa mukana olevana joutuu pohtimaan asioita, jotka vaikuttavat ja ohjaavat yhteiskuntamme toimintoja. Kun ihmiselle sanotaan, että keskivartalon lihavuus aiheuttaa monta sairautta, tämä hallinnon ja byrokratian vyötärön ympärysmitta alkaa olla jo riskirajoilla. Mikä sitä paisuttaa?

Kyynisesti ajatellen meille ovat syntyneet eri toimintoihin rakenteelliset suojamuurit, joilla tiukasti varjellaan niitä asemia ja etuuksia, joita vuosien saatossa on syntynyt. Olivatpa kyseessä puolueet, ammattiliitot, etujärjestöt, virastot tai paikalliset puolueorganisaatiot, oman aseman suojelu tai vahvistaminen on etusijalla.

Järjestelmä on itseään ruokkiva ja ylläpitävä, ei siis yhteisön tai yhteiskunnan tarpeita edistävä. Valta ja sen myötä saavutettu asema ovat haluttua tavaraa, ja niistä luopuminen on katkera pala.

Kun lasketaan yhteen kaikki julkishallinnon, ammattiliittojen, etujärjestöjen, puolueiden tai minkä tahansa järjestön piirissä työskentelevien ihmisten lukumäärä, se on valtava. Ei niin, että ne kaikki pitäisi lakkauttaa, mutta tekijöiden paljous kätkee sisälleen myös tehottomuutta, koska joukossa on "suojatyöpaikkoja" perintönä järjestelmien syntyajoilta, mutta miksi vieläkin? Ei ainakaan kustannuksia maksava sitä ymmärrä.

Yksi suurista mysteereistä on työttömyys. Työttömiä on satoja tuhansia, ja työpaikkoja kerrotaan olevan vaikka kuinka paljon. Miksi ne eivät kohtaa? Eipä niiden työpaikkojen taustoja, palkkoja, työaikoja tai muita niihin liittyviä julkisesti kerrota.

Kerrotaan työllisten määrän lisääntyneen vuoden takaisesta; jälleen ollaan tietämättömiä, millaisista työsuhteista on kyse. Tämä työllisyyden kuntakokeilu ei näytä saavan tuulta purjeisiinsa, enkä yhtään ihmettele. Työttömien määrä on niin valtava ja osa heistä vaikeasti työllistettäviä, ettei suurta läpimurtoa voi edes odottaa.

Yhteiskunnan monet tukijärjestelmät lakeineen ja asetuksineen pitävät niiden varassa olevat tiukasti otteessaan.

Joukossa on "suojatyöpaikkoja" perintönä järjestelmien syntyajoilta, mutta miksi vieläkin?

Lyhyenkin työn vastaanottaminen aiheuttaa monia ongelmia. Ne, jotka näitä pykäliä laativat, istuvat omissa poteroissaan useimmiten käytännön yläpuolella.

Olen sitä mieltä, että paras tapa kasvattaa nuorisoa vastuuseen on se, että heidät saadaan vaikkapa vähänkin edes jonkinlaisen työn pariin jo 16-vuotiaana, oppimaan sen, että raha pitää ansaita, se ei kasva puissa eikä seinissä. Siitä ovat oman ikäluokkani yhteiskunnan rakentajat elämänsä aloittaneet, useimmat hyvällä menestyksellä.

Nostan hattua yrittäjille ja työtä tekeville, joiden varassa yhteiskuntamme on vielä pystyssä, mutta kuinka kauan?

Kirjoittaja on Lahden kaupungin tarkastuslautakunnan jäsen ja varavaltuutettu (sd.).