Lahden valtuuston talousarviokokouksessa varasti pääosan asia, joka ei varsinaisesti edes liity budjettiin kuin aasinsillan kautta. Kyse oli jo edellisen valtuuston hyväksymästä keskustan liikennesuunnitelmasta Liisusta ja muutamasta sen kipupisteeksi osoittautuneesta yksityiskohdasta.
Äänin 34–25 valtuusto päätti nyt, että sairaalanmäen kehitystyö – johon sisältyy uuden pysäköintilaitoksen rakentaminen – aloitetaan ilman Mannerheiminkadulta Saimaankadulle avattavaa yhteyttä. Myös Saimaankadulle Tiirismaan ja Lotilan koulujen kohdalle suunniteltu kansiratkaisu hylätään ja Mannerheiminkatu säilytetään koko pituudeltaan nelikaistaisena.
Päätös on huutavassa ristiriidassa Liisu-linjauksen kanssa. Siinä on juuri Saimaankadulle ja Mannerheiminkadulle yhdessä Lahdenkadun kanssa varattu keskeinen tehtävä keskustaa kiertävinä kehäväylinä. Tämän jälkeen ainakin Saimaankatua on enää vaikea nähdä osana vilkasliikenteistä kehäväylästöä, jolle autoliikennettä on ollut määrä siirtää etenkin keskustan suositulta läpiajoväylältä Vesijärvenkadulta.
Koko Liisua ei tämäkään valtuusto sentään ollut valmis heittämään romukoppaan, sillä esitys Liisun ottamiseksi uudelleen käsiteltäväksi kaatui selvin luvuin. Kaupunkikehitysjohtaja Olli Alho myönsi silti, ettei keskustan liikennesuunnittelu tästä helpottunut, koska hyväksytyksi tullut päätös vei Liisusta pois tärkeän palikan.
Yllätyksenä ei Alhokaan päätöstä tosin pitänyt. Vanhan valtuuston erimielinen Liisu-linjaus jätti jälkeensä paljon tyytymättömyyttä, ja moni valtuutettu menestyi kesän vaaleissa lupaamalla asettua poikkiteloin Liisun kanssa. Uudet tuulet puhalsivat jo syksyllä kaupunkikehityslautakunnassa, ja budjettivaltuustossa ne vain voimistuivat jakaen SDP:n ja kokoomuksenkin kahtia.
Liisu-linjaus jätti jälkeensä paljon tyytymättömyyttä.
Pitkäjänteisyys on politiikasta kaukana, jos uudet päättäjät ottavat tavakseen kumota edeltäjiensä ratkaisuja. Liisun tapauksessa tämä on keskimääräistä ymmärrettävämpää. Virkamiehet eivät ole missään vaiheessa pystyneet osoittamaan tarpeeksi vakuuttavasti, kuinka läpiajoliikenne saataisiin kulkemaan sujuvasti ja turvallisesti juuri Saimaankadun alkupään kohdalla. Ja mikä olisi Vesijärvenkadun rooli kehän valmistuttua.
Jos näihin kysymyksiin ei saada jatkossakaan päättäjiä ja kaupunkilaisia tyydyttäviä vastauksia, se voi käytännössä merkitä koko Liisun loppua, tai ainakin vesittymistä. Tämä olisi vahinko, sillä Liisun lähtökohta, keskustan elinvoiman vahvistaminen jalankulkua, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosivilla päästöjä vähentävillä ratkaisuilla, on yhä kannatettava tavoite.
