Lukijalta: Digitalisaatio haastaa ja mahdollistaa

Kristiina Hämäläinen

Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio eli sähköistyminen etenee kovaa vauhtia, ja muutos on seuraavien vuosien aikana nopeaa. Päijät-Häme on tehnyt Harjun terveyden kautta uraa uurtavaa työtä luoden mahdollisuuksia esimerkiksi saavuttaa ympärivuorokautisia palveluita kotisohvalta. Digitalisaatiosta odotetaan suurta rakennemuutosten välinettä ja samalla kustannusten säästäjää.

Väestön ikääntyminen puolestaan on yksi sosioekonomisen ja poliittisen järjestelmän suurista haasteista. Vuoteen 2025 mennessä meillä on ainakin 11 prosenttia vähemmän 20-vuotiaita, mutta 50 prosenttia enemmän 60-vuotiaita.

Terveysteknologiasta odotetaan ratkaisuja väestön ikääntymisen tukemiseen, kotona selviytymiseen, ammattilaisen työn helpottamiseen sekä erityisesti sairauksien omahoitoon – ja seurantaan.

Teknologisen kehityksen edetessä nopeaa vauhtia on syytä pitää todellisena uhkana sitä, että muutos lisää ikääntyvien syrjäytymistä, ellei heistä pidetä huolta. Ikääntyvät ihmiset kohtaavat yhä monimutkaisemman maailman, jossa rahaa ei saa enää pankin tiskiltä eikä pankkikirjoja ole, terveys­tiedot siirtyvät nettiin ja ajat terveyskeskukseen saa myös helpoiten netin kautta.

Uudella hyvinvointialueella tuleekin ottaa huomioon eri asiakasryhmät, joista ikääntyneet ovat suurin. Ikääntyneet ovat keskenään omia yksilöitä, ja näin myös ratkaisujen tulee olla erilaisia ja räätälöityjä.

Avainasemassa ikääntyneiden pitämisessä mukana ovat omaiset, mutta myös kunnilla, järjestöillä, yhdistyksillä sekä monilla vapaaehtoisilla on tärkeä rooli. Tarvitsemme vastuunjakoa ja toisaalta yhteisvastuuta.

Ikääntyneiden oppimistapa ja -ympäristö tulee saada mieluisaksi, ja teknologisten ratkaisuiden on oltava sellaisia, että ne oikeasti tukevat ikääntyneiden turvallista arkea ja tuovat esimerkiksi teknologiaan perehtyneille omaisille mahdollisuuksia seurata etäältäkin ikääntyneen vointia.

Nyky-yhteiskunnassa kulkee vielä pitkään rinnakkain vahva teknologiasukupolvi, joka on tottunut äly-ympäristöön jo taaperosta asti, ja sukupolvi, joka on tottunut henkilökohtaisiin kontakteihin ja paperiseen maailmaan.

Suurin haaste lieneekin, osataanko tehdä teknologisia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon ikääntyvien kyvyn oppia käyttämään teknologiaa ilman, että se syrjäyttää tai aiheuttaa vielä enemmän yksinäisyyttä?

Digitalisaatio ei saa muodostua itseoikeutetuksi välineeksi, jolla ikääntyvien koetaan pärjäävän yhä pidempään yksin tai omatoimisesti. Ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä on hyvä opiskella myös yhdessä nuorten sukupolven kanssa, jotka viettävät paljon aikaa virtuaalimaailmassa.

Kirjoittaja on hollolalainen hyvinvointijohtaja, sairaanhoitaja YAMK ja aluevaaliehdokas (kok.).

Kommentoi