Vaikka tiedemaailma on varoittanut ilmastonmuutoksen kasvavista riskeistä jo vuosikymmeniä, ilmastopolitiikan kehitys ja toimeenpano ovat olleet hitaita. Hitautta selittää muun muassa epävarmuus muutosten vauhdista, eri intressiryhmien jarrutus ja ohjauskeinojen vinoutuminen.
Kansainväliset ja kotimaiset tutkimukset osoittavat, että yleinen vaikuttava taustatekijä on ollut tietojen ja informaation kehno tai mutkikas saatavuus sekä sen puutteellinen käyttökelpoisuus. Ilmastouutisten ja -tiedon vyöryn huomioon ottaen tämä puute voi kuulostaa omituiselta.
Informaation puute on silti tosiasia – niin Suomessa kuin muuallakin.
Ilmastonmuutoksen välittömistä seurauksista olemme oppineet jo paljon. Mutkikkaiden vuorovaikutusten takia ilmastonmuutoksen aiheuttamat ekosysteemien ja yhteiskunnalliset muutokset ovat usein kuitenkin yhä erittäin vaikeasti laskettavissa kattavasti päätöksenteon tukemiseksi.
Silti nämä muutokset edustavat juuri niitä riskejä, joihin on varauduttava ajoissa. Jotta sopeutuminen ilmastonmuutokseen olisi tehokasta ja tehtäisiin ajoissa, yritykset, julkinen sektori sekä kotitaloudet tarvitsevat kattavat tiedot riskeistä ja ratkaisuista.
Usein riskitiedot ja ratkaisut on arvioitava eri tahojen yhteistyössä. Suomessa on saatavilla paljon tietoa eri vaikutuksista, riskeistä sekä kustannuksista, mutta tieto on hajallaan, ilmasto-oppaan ja tulvakarttapalvelun kaltaisista kattavista tietoportaaleista huolimatta.
Esimerkiksi Norjassa vakuutusyhtiöt ovat tehneet yhteistyötä kuntien ja asiantuntijoiden kanssa.
Tiedon saatavuuden parantaminen tehostaisi merkittävästi riskianalyysien ja sopeutumissuunnittelujen kehittämistä ja tarkentamista, sekä tutkimuksissa että myös riskinhallintapalveluina.
Osa tästä tiedosta on yksityisen sektorin hallinnassa. Erityisesti vakuutusyhtiöt, infrastruktuuriyhtiöt sekä kiinteistöhallinta ja isännöinti ovat tärkeitä yksityisiä tiedonlähteitä.
Ilmastotoimien näkökulmasta olisi kansantaloudellisesti tehokasta ja viisasta, että yksityiset vahinko- ja kustannustiedot olisivat julkisesti saatavilla esimerkiksi ilmastoriskien perustietopalvelujen kehittämiseksi. Tutkimuskäyttöön voitaisiin toki soveltaa luottamuksellisuusehtojen asettamista.
Hankkeessa on tullut selvästi esiin, miten puutteellinen tieto rajoittaa vaikutusten arvioinnin kattavuutta.
Seuraavaksi voitaisiin kehittää riskitietopalveluja ja riskinhallintasovelluksia eri yhteistyömalleissa yritysten, toimialojen ja alueellisten tarpeen mukaan. Tähänastisessa kehityksessä maailmalla korostuvat yhteistyömallit puhtaan yksityistietopalvelumallin sijaan.
Siinä mielessä on tärkeää, että tietomarkkinoiden sääntely ei estä eri yhteistyömalleja ja toisaalta huolehtii siitä, että ilmastotietopalvelujen saatavuus pysyy yleisesti hyvänä, myös hinnoittelun osalta.
Esimerkiksi Norjassa vakuutusyhtiöt ovat tehneet yhteistyötä kuntien ja asiantuntijoiden kanssa, joten kuntien oli mahdollista suunnitella sopeutumista tarkemmin ja tehokkaammin kattavien vahinkotietojen ansiosta. Ranskassa vakuutusyhtiöt rahoittavat yhteistyössä ilmastoriskeihin liittyvää korkealaatuista tutkimusta hyödyntäen yhtiöiden vahinkotietoja.
Harva yritys on valmis sallimaan ulkopuoliselle neutraalille taholle ilmastoriskitietojensa tutkimista.
Kuitti-hankkeessa selvitämme paraikaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen puutteen taloudellisia vaikutuksia eri toimialoihin ja kansantalouteen. Hankkeessa on tullut selvästi esiin, miten puutteellinen tieto rajoittaa vaikutusten arvioinnin kattavuutta. Seurauksena ilmastonmuutokseen sopeutumista ja osin myös hillintää on vaikea toteuttaa tehokkaasti.
Pohjoismaiden tutkimusyhteistyön piirissä tutkimuslaitokset tekevät yhteistyötä infrastruktuuriyhtiöiden ja julkistahojen kanssa ja voivat käyttää myös yhteistyökumppaneiden yksityiskohtaisia vahinkotietoja. Sekä yritykset että julkiset tahot hyötyvät yhteistyöstä, jossa kaikki tahot kokoavat yhteistyössä tietonsa ja osaamisensa, sopien samalla, miten ja millä ehdoilla osapuolet ja ulkopuoliset voivat käyttää tuloksia.
Silti muutamaa infrastruktuuriyhtiötä lukuun ottamatta harva yritys on valmis sallimaan ulkopuoliselle neutraalille taholle ilmastoriskitietojensa tutkimista, vaikka luottamuksellisuusseikoista sovittaisiin.
Tehokas ilmastotoiminta toteutuu jaetuilla tiedolla.
Kirjoittajista Perrels on Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori ja Mervaala Suomen ympäristökeskus Syken tutkija. Molemmat työskentelevät valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan rahoittamassa Kuitti-hankkeessa.
Vakuutusyhtiö: Ilmastoriskit ovat jo totta Suomessakin – hinta tuntuu päijäthämäläisenkin lompakossa