Pääkirjoitus Ilmastokokous jätti jälkeensä toivoa ja epätoivoa

Viikonloppuna Glasgow'ssa päättynyt YK:n ilmastokokous jätti jälkeensä sekä toivoa että epätoivoa.

Pettymyksensä ilmaisivat äänekkäimmin useat kansainväliset ilmastoasiantuntijat ja -aktivistit. He jäivät kaipaamaan kokoukselta paljon konkreettisempia päätöksiä, jotta jo kuusi vuotta sitten Pariisissa asetettu tavoite lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen todella toteutuisi. Suoranaisia hätähuutoja kuultiin maista, jotka ensimmäisinä joutuvat uhrin asemaan ilmastonmuutoksen kiihtyessä nykyistä tahtia.

Epäonnistumisen merkiksi oli tulkittavissa myös kokousta johtaneen Alex Sharman päätöspuheenvuorossaan esittämä anteeksipyyntö. Sharma pahoitteli itkuaan pidätellen, että joukko maita oli Intian johdolla onnistunut viime metreillä lieventämään hiilivoiman alasajoa koskevaa kohtaa kokouksen julkilausumassa.

Sen sijaan että lopullisessa tekstissä olisi edellytetty fossiilisten polttoaineiden lopettamista tyystin, siinä lähinnä tyydyttiin vain kehottamaan maita vähentämään riippuvuuttaan niistä. Kokouksen annin osakseen saamasta ristiriitaisesta vastaanotosta kuitenkin kertoo, että moni arvioitsija piti kirjausta tässäkin muodossaan merkittävänä edistysaskeleena. He nostivat, eivätkä aiheetta, historialliseksi saavutukseksi, että nyt onnistuttiin ensi kertaa hyväksymään maininta, jossa hiilivoimastakin puhutaan sen omalla nimellä yhtenä pahimmista ilmastonmuutoksen kiihdyttäjistä.

Muitakin edistysaskeleita Glasgow'ssa otettiin. Varakkaat maat velvoitettiin kaksinkertaistamaan ilmastorahoituksensa kehittyville maille vuoteen 2025 mennessä. Toisin kuin oli pelättävissä, tästä sovittaessa tyrmättiin mahdollisuus laskea päästöjä kompensoivat toimet sekä maksajan että kohdemaan hyväksi.

Asenteet ovat muutostilassa yhä laajemmin.

Vaikutuksitta tuskin jää myöskään päätös, jonka mukaan maiden päästövähennyksiä ruvetaan tarkastelemaan vastedes yhden eikä viiden vuoden välein. Se auttaa kasvattamaan painetta etenkin niitä maita kohtaan, joilla teot eivät vastaa tavoitteita tältäkään osin.

Vielä nopeammin poliittisia päättäjiä paineistavat lunastamaan lupauksensa yritykset, jotka asiakaskuntansa ja yhä useammin myös rahoittajiensa myötävaikutuksella ovat oppineet näkemään päästövähennykset väistämättöminä ja pyrkivät nyt eturintamaan torjuttaessa ilmaston lämpenemistä niin sanotun vihreän siirtymän avulla. Asenteet ovat muutostilassa yhä laajemmin, ja sillä on ajan mittaan ratkaisevampi vaikutus ilmastokriisiin kuin yksittäisillä kokouksilla, joilta olisi kohtuutonta edellyttää valtavan ongelman selättämistä yhdellä ainoalla istumalla.