Lukijalta: Päivi Räsäsen puolustus on paikallaan

Matti Nissinen

Olen tutustunut Helsingin Sanomien kirjoitteluun kansanedustaja Päivi Räsäsestä (kd). Kun lehti uutisoi siitä kansainvälisestä huomiosta, jota syytteet häntä vastaan ovat herättäneet, se ilmiselvästi pyrki osoittamaan, että huomion takana ovat ”äärikonservatiiviset” tai muulla tavoin kyseenalaiset ja epäkelvot tahot.

Mainitsematta se jostain syystä jätti, että esimerkiksi hyvin monet luterilaisetkin kirkkokunnat ovat esittäneet tapauksesta huolensa.

Kysymyksessähän on tietynlainen kulttuurisota ”liberaalien” ja ”konservatiivien” välillä. Voisiko vähän kärjistäen sanoa, että liberaalinen lähestymistapa pitää kaikkea vanhaa pahana ja uutta hyvänä, konservatiivinen taas suosii vanhaa ja syrjii uutta?

Tasapuolisuuttaan ja totuudellisuuttaan julistavan median voisi odottaa pysyvän taistelussa mahdollisimman neutraalina eikä osallistuvan taisteluun sen osapuolena. Kun ei ole pysynyt, se on antanut erinomaisen kasvualustan ns. vaihtoehtomedioille, valheellisiksikin kutsutuille.

3.11. Esalaisena kirjoittanut Nina Räty, ESS:n oikeustoimittaja, toisti Hesarin räsäs-tukijoista tekemää juttua miltei sellaisenaan.

Huoli tuntuu olevan siitä, että kannanotot Räsäsen puolesta voisivat vaikuttaa tuomareihin.

Syytteet loukkaavat hyvin monien ihmisten oikeustajua.

Ymmärrän, että valtakunnansyyttäjä on saanut todella ala-arvoistakin palautetta. Uhkaavasta tai kunniaa loukkaavasta viestittelystä lienee oma lainsäädäntönsä. Sitä sopii soveltaa, mikäli aihetta on.

Rädyn tarkoituksena näyttää olevan Hesarin tavoin osoittaa, että kaikki palaute on ollut sellaista. Ei varmasti ole ollut! Painostus on tällaisessa tapauksessa tietenkin sopimatonta, mutta niin on sekin, että kyseenalaisin perustein nostettujen syytteiden arvostelemista pidetään painostamisena.

Voisiko myös toimittajakunta ymmärtää sen, että Räsästä vastaan nostetut syytteet loukkaavat hyvin monien ihmisten oikeustajua?

Toisaalta toimittajilta on jostakin syystä jäänyt huomioimatta, että valtakunnansyyttäjä on kertonut nostaneensa syytteet joidenkin tahojen pyynnöstä tai vaatimuksesta. Eikö sitäkin voisi pitää vaikutusyrityksenä? Tutkiva journalismi voisi paljastaa, keitä vaatijat olivat.

Räty nostaa verrattavaksi itse kokemansa painostusvyöryn. Tunnekokemus on varmaan vertailukelpoinen, mutta muuten tapaukset ovat ihan eri kastissa.

Räty kirjoittaa hauskasti: Räsäsen kaikki kolme syytettä ovat kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Minusta ne ovat pikemminkin kiihottamista Päivi Räsäsen nimellä varustettua olkiukkoa vastaan. Ja kiihottajana on valtakunnansyyttäjä. No, ilmeisesti sanan piti olla ”kiihottamisesta”.

Lienee jutussa toinenkin lapsus. Räty kirjoittaa, että Suomen nykyisessä oikeuskäytännössä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei seuraa vankeutta vaan sakkoja.

Lienevätkö asiasta huolestuneet lukeneet saman, minkä minä luin Minilexistä?:

Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on säädetty rangaistusseuraamukseksi sakkoa tai vankeutta. Vankeusrangaistuksen enimmäispituus on kaksi vuotta, ja se voidaan tuomita ehdollisena tai ehdottomana

Vierastan ehdottomasti oikeassa olevien mielipiteitä. Vierastan silloinkin, kun ne kohdistuvat ehdottomasti oikeassa oleviin.

Toimittaja vastaa: En verrannut, vaan muistelin

Hyvä Matti Nissinen, kiitos palautteesta!

En verrannut valtakunnansyyttäjän toimistoon tullutta palautevyöryä ja itse aikoinaan saamiani sähköposteja, vaan totesin, että vuosien takainen tapaus tuli mieleeni VKST:n tuoreesta tilanteesta.

Olet aivan oikeassa, että tekstissäni oli kielioppivirhe. Mainitut syytteet ovat kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Sen sijaan toista mainitsemaasi lapsusta en allekirjoita. Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voidaan tuomita sakkoja tai vankeutta, mutta varsin vakiintuneesti Suomen tuomioistuinten oikeuskäytännössä rangaistusseuraamus tästä rikosnimikkeestä on sakkoja.

Nina Räty

Kirjoittaja on ESS:n oikeustoimittaja.

Kommentoi