Kaivoslain uudistus on parhaillaan hallitusryhmien välisissä neuvotteluissa. Lakiin on esitetty kaivosveroa, joka olisi kaivosyhtiöltä perittävä korvaus ainutkertaisten mineraalivarojen käyttämisestä.
Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteesta antamassaan lausunnossa eduskunnan talousvaliokunta edellytti vuonna 2020, että yhteiskunnan on saatava kohtuullinen korvaus mineraalien hyödyntäjältä. Kallioperän mineraalit ovat kansallisomaisuutta, jota saa kaivaakin vain valtion luvalla.
Luonnonvarana niillä on arvo, joka voidaan hinnoitella. Itsenäisen ja taloudestaan huolta pitävän valtion tulisi periä niistä maksu. Esitetyssä muodossa kaivosvero on kuitenkin pelkkää silmän lumetta.
Nyky-Suomi on kaivosyritysten veroparatiisi.
Tutkija Matti Ylösen mukaan voitollisten kaivosyhtiöiden maksama yhteisövero on Suomessa keskimäärin vain 4,5 prosenttia liiketuloksesta, kun taas maailman 20 suurinta kaivosyhtiötä maksaa yhteisö- ja rojaltiveroja voitoistaan keskimäärin 43 prosenttia.
Alkusyksyn budjettiriihessä hallitus esitti kaivosveroa, jonka tuotoksi kaavaillaan 25 miljoonaa euroa vuodessa, josta valtiolle tulisi kymmenen miljoonaa euroa. Verorasituksen kasvu olisi vain prosentin kymmenyksiä!
Mineraalien antaminen käytännössä ilmaiseksi ei palvele kaivosyrityksiä lukuun ottamatta juuri ketään.
Miksi meillä ei hoideta kansallisomaisuutta kuten Norjassa? Norjan valtio on kartuttanut öljyrahastoa 1990-luvulta alkaen. Nyt tämän sijoitusrahaston suuruus on 1 075 miljardia euroa – ja se kasvoi uutistoimisto Reutersin mukaan vuoden alkupuolella 9,4 prosenttia eli noin 95 miljardia.
Miksi emme peri mineraaleistamme kysyntää vastaavaa hintaa? Miksi annamme mineraalit ilmaiseksi pääosin ulkomaisille kaivosyhtiöille, jotka menestyksekkäästi välttelevät veroseuraamuksia?
Esimerkiksi ruotsalainen Boliden-konserni, joka on omistanut Sodankylän Kevitsan kaivoksen vuodesta 2016, on kaivanut sieltä kultaa miljardin euron edestä maksamatta lainkaan yhteisöveroa, arvonlisäveroa tai sähköveroa, muistuttaa Kevitsaa tutkinut sodankyläläinen tietokirjailija Veikko Vuontisjärvi.
Mineraalien antaminen käytännössä ilmaiseksi ei palvele kaivosyrityksiä lukuun ottamatta juuri ketään. Se ei edistä suomalaista teollisuutta, sillä jatkojalostajat maksavat rikasteista aina maailmanmarkkinahinnan. Myös kaivosten työllistävä vaikutus on pieni.
Kaivosten jälkihoidosta jää tutkijoiden varovaisenkin arvion perusteella yhteiskunnan maksettavaksi satojen miljoonien eurojen kustannukset ennalta arvaamattomiksi ajoiksi.
Esitetty kaivosvero ei korvaa mineraalien arvoa. Nyt on aika ryhtyä tekemään Suomen edun mukaista talouspolitiikkaa. Vai estävätkö EU- ja Ceta-sopimukset tekemästä viisaita päätöksiä?
Kirjoittajista Brusila on agronomi ja liikkeenjohdon konsultti, Hakola diplomi-insinööri.