Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Pääkirjoitus Maakuntavero jakaa puolueita aluevaalien lähestyessä

Suomalaiset pääsevät valitsemaan tammikuussa maamme ensimmäisissä aluevaaleissa edustajansa uusiin aluevaltuustoihin. Ne vastaavat alueellaan kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta valtakunnallisen sote-uudistuksen vihdoin toteutuessa vuoden 2023 alusta.

Ensimmäiset vaalikeskustelut on jo pidetty puolueiden kesken. Niissä on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi asia, joka ei ainakaan aluksi lukeudu lainkaan aluevaltuustojen toimivaltaan. Kyse on maakuntaverosta, jota hallituspuolueista peräävät nyt innokkaimmin aluevaltuustojen työkalupakkiin SDP, vihreät ja vasemmistoliitto. Vastaan haraavat tiukimmin keskusta ja oppositiopuolueet.

Maakuntaveroa ei Suomessa ole peritty vielä koskaan, eikä sitä peritä myöskään sote-uudistuksen käynnistyessä, sillä hyvinvointialueet saavat tarvitsemansa rahoituksen suoraan valtiolta. Aihe on silti ollut esillä siitä lähtien, kun sote-uudistusta ruvettiin valmistelemaan maakuntapohjalta. Parhaillaankin maakuntaveron tarvetta selvitetään valtiovarainministeriössä.

Melkein kaikki uudet hyvinvointialueet ovat myös maakuntia. Puolestapuhujien mielestä maakuntavero vahvistaisi alueiden autonomiaa, koska se vähentäisi niiden riippuvaisuutta valtion rahoituksesta.

Maakuntaveron eduksi on sanottu myös sen todennäköinen kannustusvaikutus. Jos alueet joutuvat kustantamaan järjestämänsä palvelut asukkailtaan perimillään verorahoilla, se kannustaisi paikallisia päättäjiä tarkempaan taloudenpitoon kuin nykyinen malli, missä loppulaskun kuittaa aina valtio, maksoi mitä maksoi.

Keskustakin on siirtynyt vastustajien leiriin.

Kannattajilla on varteenotettavia näkemyksiä, mutta sellaisia ovat esittäneet myös maakuntaveron vastustajat. Heidän päällimmäisin huolensa on, että kokonaisveroasteemme voi nousta liian korkeaksi, mikäli maakunnatkin päästetään samoille apajille valtion ja kuntien kanssa. Pelko on aiheellinen, sillä tuskin löytyy keinoa varmistaa, etteivät nämä kolme tahoa innostu toisistaan tietämättä – tai piittaamatta – korottamaan veroprosenttejaan maksajien sietokyvyn ylittäviin lukemiin.

Maakuntaveron pelätään myös repivän entistä suurempia eroja kansalaisten verorasitukseen heidän asuinpaikkansa perusteella, sillä korotuspaine olisi epäilemättä kovin niissä maakunnissa, missä palvelujen tarve on suurin. Niin kauan kuin valtio maksaa kaikki viulut omista verotuloistaan, rasitus jakautuu tasaisemmin kautta valtakunnan. Ilmeisesti tästä syystä keskustakin näyttää nyt siirtyneen kannattajista vastustajien leiriin, mikä takaa, ettei maakuntaverolle löydy riittävää enemmistöä ainakaan nykyisestä eduskunnasta.