Lehdistö todistelee, että Suomessa on Euroopan kalleinta ruokaa. Kauppa vaatii teollisuudelta edullisempia tuotteita.
Kauppa teettää usein ulkomailla edullisempia Pirkka- ja Rainbow-tuotteita. Teollisuus vaatii tuottajilta edullisempaa raaka-aineitta.
Asiakkaat vaativat kaupalta edullista ruokaa, pidempiä päiväyksiä, helppoa ostettavaa. Asiakkaat sanovat, että ruoka on kallista, ja kuitenkin he heittävät ostamastaan ruuasta lähes 30 prosenttia pois, roskikseen.
Koskaan aiemmin emme ole käyttäneet niin vähän käytettävissä olevista tuloistamme ruokaan. Kotimainen maatalous on ahdingossa. Tuontituotteiden osuus kasvaa. Kauppa kehuu tuloksillaan.
Vuosien ajan maatalousministerit lupaavat vuoron perään selvittää suomalaisen ruokaketjun salat. Mitään merkittävää ei ole tapahtunut.
Miksi kauppa ja kuluttajat eivät hehkuta ja vaadi laatua, makuja, läpinäkyvyyttä, lisäaineettomuutta, vähemmän E-koodeja, ruokaketjun oikeudenmukaisempaa tulonjakoa, puhdasta kotimaista ruokaa? Kun luette ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin kirjan Aitoa ruokaa, tiedätte, mihin tämä yksistään hinnasta puhuminen johtaa ja miksi aidosta, kotimaisesta ruuasta kannattaa maksaa enemmän.
Koskaan aiemmin emme ole käyttäneet niin vähän tuloistamme ruokaan.
Yksinkertainen esimerkki siitä, miten maatalouden ahdinkoa voitaisiin helpottaa: Kotimaisen, laadukkaan tuotteen hintaa kaupassa nostetaan esimerkiksi viidellä sentillä tai kahdella prosentilla, ja lisähinta tuloutetaan tuottajalle, ei kaupalle, ei teollisuudelle.
Lisähinnan suuruuden määrää tuottajan kustannusten kasvu. Tarkastelu voidaan tehdä vuosittain, satokauden jälkeen.
Teollisuus ja kauppa kyllä osaavat pitää huolen omista hinnoistaan. Uskon, että asiakkaat tämän hyväksyvät, kun tietävät, että korotus menee suoraan alkuperäiselle, kotimaiselle tuottajalle. Tällä toimenpiteellä turvataan kotimaisen ruokatuotannon tulevaisuus ja Suomen omavaraisuus.
PTT: Ruuan hinta lähtee ensi vuonna voimakkaaseen nousuun – syynä kustannusten kasvu