Lukijalta | Tunteet tuntuvat ohittavan uutisarvon ja totuuden

Onko tämä lehtiemme ja eri medioidemme tulevaisuus: Luodaan mahdollisimman raflaava artikkeli kansaa jo muutenkin kahtia jakavasta aiheesta ja muotoillaan otsikko vielä mahdollisimman huomiota herättävään muotoon. Uutisoidaan näyttävästi ja otsikkoa värittäen, jotta teksti tavoittaisi mahdollisimman monet ja saisi paljon reaktioita.

Mikäli joku sattuu havaitsemaan sisältövirheet tai liian harhaanjohtavan otsikon, voidaan tämä myöhemmin korjata oikaisuna. Pieni juttu lehden alakulmassa tai Internetissä uutisvirtaan hukutettuna riittää, jotta on täytetty vastuullisen median periaatteet.

Tästä olemme nähneet viime aikoina useampiakin esimerkkejä, kuten jutut Vihreiden suhtautumisesta huumeisiin, poliisin toiminta ja tiedotus Valtioneuvoston linnan luona tapahtunutta mielenosoitusta koskien, muutamat mainitakseni.

Varsinkin uutisaiheet, jotka koskevat poliittisen kentän ääripäitä, vaikuttaisivat innoittavan toimittajia tähän, ja syynkin toisaalta voi arvata: näiden uutisten vastaanotto on hyvin voimallinen ja tunteita herättävä. Tunteet tuntuvat ohittavan uutisarvon ja totuuden mittaristoissa nykyään. Missä tässä kuitenkin menee toimittajan vastuu?

Mielestäni olisi hyvä toimittajien tiedostaa myös muu vastuu kuin pelkkä Julkisen sanan neuvoston nootin mahdollisuus. Nykypäivänä kansan kahtiajakoisuus ja kärjistyvä poliittinen ilmapiiri on hyvin kuluttava ja henkilöt todella mukaansa tempaava.

Sosiaalisen median luomat kuplat levittävät kulovalkean tavoin omaan maailmankatsomukseen sopivia uutisia eteenpäin, mutta oikaisut harvemmin näiden perässä enää samaa kenttää tavoittavat. Saattaa olla hyvinkin vaikeaa, jos ei mahdotonta saada oikaisua näkyville ja keskusteluihin.

Kansan kahtiajakoisuus ja kärjistyvä poliittinen ilmapiiri on hyvin kuluttava.

Hyvänä esimerkkinä voisimme ottaa liikennemerkkien uudistamisen. Edelleen keskustellaan, että merkkien uusiminen olisi johtunut sukupuolineutraalisuuden, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden näkökulmasta. Tämähän ei muutoksen syynä ole, vaan hahmotus ja liikennemerkkien päivittäminen nykyaikaan.

Tavoitteena on siis liikenneturvallisuuden parantaminen. Eipä näytä oikaisu tavoittavan sitä porukkaa, joka on päättänyt uskoa raflaavampaan uutiseen.

Miten saisimme lukijoille lisää lähdekriittisyyttä ja median lukutaitoa? Tätä jaksetaan kysyä, mutta pitäisi kysyä myös, miten saisimme toimittajille ja medioille vastuullisuutta ja neutraalia tiedonvälitystä.

Liiaksi näyttäisivät koko ajan lisääntyvät uutissivustot keskittyvän jakoihin, reagointeihin ja lukijakunnan lisäämiseen. Lisäksi näyttäisivät painetut lehdet menevän samaan suuntaan. Lieneekö taustalla tarve pitää asiakaskunta vai toimittajien muualta oppima tapa muotoilla uutisia?

Tämä vääristää pidemmällä ajalla pelottavasti uutisoinnin laatua sekä heikentää kaikkien tiedonvälittäjien luotettavuutta, mikä taas tuo mukanaan omat yhteiskunnalliset ongelmansa.

Kirjoittaja on orimattilalainen.