Päivi Piiraisen Esalainen: Välillä on vaikea muistaa lehmuksen merkitys

Päivi Piirainen

Päivi Piirainen

Tuuli yltyi puhureiksi ja taivutti hennoimpia puita. Valtaviksi kasvaneiden haapojen lehdet olivat varisseet maahan paksuksi matoksi. Laho koivu narisi ja naukui pahaenteisesti. Rannan tervaleppä otti järven vaahtopäät tyynesti vastaan. Syksy teki tuloaan, kylmä viima tuntui luissa ja ytimissä.

Lähistön vanhaa katajaa tuulen tuiverrus ei hetkauttanut. Se seisoi omassa suojassaan jykevän kallion kupeessa.

Kataja on ollut paikallaan ainakin pari sataa vuotta, ehkä paljon kauemmin. Sen paksu runko on hilseillyt ja havuja on enää latvuksessa. Oksat alkavat olla paljaita. Se on nähnyt sukupolvien vaihtuvan ja maiseman muuttuvan. Se on kestänyt myrskyt, kuivuuden ja juurien päällä seisovan veden.

Se jaksaa vieläkin tuottaa käpyjä. Kävyistä, katajanmarjoista, tulee valmiita vasta kolmantena kasvuvuonna. Ihan kuin kataja varmistelisi ikuista jatkuvuutta.

Uuden Lahdesta Iittiin ulottuvan melontareitin toivotaan tuovan alueelle myös kansainvälisiä turisteja – "Pituutensa puolesta reitti on Etelä-Suomessa aika poikkeuksellinen"

Metsässä puita tulee katseltua eri silmin kuin kaupungissa. Metsässä puut ovat merkityksellisiä sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti. Kaupunkimiljöössä puut vain ovat. Kasvillisuus on välttämätöntä, mutta arkisen näkymätöntä. Kärjistäen voisi sanoa, että syksyllä kiinnittää huomion lehtipuhaltimiin, mutta ei itse lehtiin tai lehtien lähteisiin.

Lahden kaupungin kasvillisuuskartasta näkee hämmästyttävän suuren lajikirjon. Kartalta löytyy tammia, mäntyjä, kuusia, lehmuksia, saarneja, koivuja, poppeleita, salavia, jalavia, leppiä, pihtoja, tuomia, haapoja, vaahteroita, päärynöitä, omenapuita ja kirsikoita, kastanjoita, pähkinöitä, seljoja, pihlajia ja ties mitä muuta.

Listaa kahlatessa ei voi uskoa, että vuosikaudet on kävellyt keskustan liepeillä saman tammen ohi huomaamatta sitä tai läheisen väylän reunaan istutetut kartiotaatanpihlajat ovat tarkasti mietitty paikalleen niiden juuri katualueille sopivan kasvutapansa vuoksi. Tai että väylän puilla on historiansa! Kartiotaatanpihlajan juuret ovat 1900-luvun Englannissa ja Suomessa puu on nimetty Frans Eemil Sillanpään, Taatan, mukaan.

Päijät-Hämeen luontokohteita on kunnostettu urakalla – hellekesä houkutteli hurjat määrät ihmisiä Päijänteelle

Viime viikolla Kouvolan kaupunki julkaisi kyselyn, jolla se halusi tietää kaupunkialueiden puiden merkitystä asukkailleen.

Kyselyn pohjavire on kiinnostava ja positiivinen, sillä kaupunkipuita lähestytään usein aivan toisesta kulmasta: Mitkä puut koetaan haitaksi, mitkä pitäisi kaataa?

Kouvolalaisia muistutetaan puiden ekologisista ja terveydellisistä hyödyistä. Esimerkiksi yksi täysikasvuinen puu voi tuottaa happea neljälle ihmiselle yhden päivän tarpeeseen ja puista on hyötyä myös hulevesien hallinnassa.

Pelkkä ajatus merkittävästä ja merkityksellisestä kaupunkipuusta kuulostaa hienolta. Kouvolan kyselyn tarkoitus on tehdä yhdessä kaupunkilaisten kanssa kaupunkipuistotyötä, mutta myös lisätä ymmärrystä kaupunkipuiden tarkoituksesta.

Järkevää, ovelaa ja osallistavaa.

Ei olisi haitaksi, että Lahdessakin palautettaisiin mieleen kaupunkien puiden merkitys. Kuinka moni enää muistaa, että Mariankadun lehmukset puhdistavat ilmaa eivätkä vain sotke mesikasteellaan katua ja autojen kattoja?

Fellmanin pelto -performanssista tunnetun Kaisa Salmen uusi teos istutetaan Lahteen – "Haaveeni on, että täällä olisi mahdollisimman suuri punainen metsä"

Lahden seudun luontopolut, retkikohteet ja matkailupalvelut on nyt kerätty digitaaliselle kartalle – retkivinkkejä voi käydä kysymässä myös luontobloggaaja Mika Markkaselta

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut