Janne Ranteen Esalainen: Löperöä asuntokauppaa

Janne Ranne

”Minähän en usko homekoiriin”, kiinteistönvälittäjä julisti, kun koirat olivat merkanneet toimeksiantomme seurauksena reilusti yli 20 kohtaa myynnissä olevasta talosta.

Koirien omistaja yritti selittää välittäjälle, että koirat eivät osaa valehdella, kaikissa niissä kohdissa todella on jonkinlaista hometta. Itse katsoimme vaimon kanssa tässä vaiheessa parhaaksi perääntyä ostosta, vaikka talo pihapiireineen vaikutti idylliseltä ja juuri sopivankokoiselta tarpeisiimme.

Samanlaisia epäpäteviä ja epäeettisiäkin tapauksia tuli taannoisen asunnonvaihtoruljanssimmne aikana vastaan muitakin.

Yksi välittäjä ei vastannut, voisimmeko tulla katsomaan kohdetta, mutta spämmäsi sähköpostimme täyteen kaikkia mahdollisia talopapereja ja tutkimuksia, joita kohteesta oli tehty – ei selityksiä, ei myyntipuheita. Tiedostot tulivat yksi kerrallaan ja osa sellaisessa muodossa, ettei niitä saanut peruskoneella auki. Koskaan hän ei vastannut yhteydenottopyyntöömme muulla tavalla, ja asunto ilmestyi lähikuukausina yhä uudestaan välityssivujen hakutuloksiin.

Näitä ostotapauksia ennen olimme tietenkin myyneet entisen rivitalopätkämme. Siinä kävi niin, että ensimmäinen välittäjä antoi katteettoman hinta-arvion ja kun olimme valinneet hänet, halusi välittäjä tietenkin heti laskea hintaa. Kauppoja hän ei saanut järjestettyä, mutta sen sijaan jotenkin onnistui hukkaamaan asunnon avaimen.

Toisen firman välittäjän avulla saimme rivitalopätkän kaupaksi. Ehdimme jo huokaista helpotuksesta, että olimme sentään löytäneet hyvän kiinteistönvälittäjän. Välittäjä hoiti lopulta hommansa, vaikka asunto oli myynnissä tuskaisen pitkään.

Mutta kun olimme luovuttamassa avainta uudelle omistajalle asunnon tyhjennyksen jälkeen, saimme kuulla, että ostaja oli muutama kuukausi aiemmin seisonut varta vasten sovitun yksityisnäytön vuoksi tämän samaisen oven ulkopuolella odottelemassa pitkään. Lopulta hän oli soittanut välittäjälle. Tämä tuli tulipalokiireellä paikalle, oli kuulemma täysin unohtanut koko yksityisnäytön.

Kiinteistönvälittäjämme siis melkein mokasi ratkaisevan myynnin, mutta ei katsonut asiakseen mainita siitä toimeksiantajalle mitään. Mitäs tuosta, kunhan palkkio vaan tulee tilille.

Omat ja tuttujen kokemukset saivat miettimään, että lakiin pitäisi saada selkeä muutos siinä, kuinka paljon vastuuta kiinteistövälittäjillä on. Nykyäänhän ainoastaan myyjä on vastuussa talon virheistä, ellei pysty suoraan todistamaan, että välittäjä on valehdellut tai jättänyt kertomatta jotain olennaista – ja jopa silloin, kun myyjä pystyy tämän todistamaan, välittäjän korvausvastuu rajoittuu vain välityspalkkion summaan. Kyllähän palkkiot ovat useita tuhansia, mutta kun kiinteistökaupat ovat ihmisille yleensä elämän suurimpia kauppoja, ei ihme, että päädytään oikeustaisteluihin.

Ehkä ajattelet, että ainakin ostajan kannalta kiinteistövälittäjän käyttö on turvallista? No, ei oikeastaan: se ei poista ostajan tiedonhankintavastuuta. Puhui myyjä miten kauniisti tahansa, ostaja ei voi valittaa virheistä jotka hänen ”olisi pitänyt huomata” kiinteistöä ostaessa. Koska on hyvin tulkinnanvaraista, mikä kaikki pitäisi itse selvittää, välittäjät joutuvat oikeudessa harvoin jälkikäteen vastuuseen mistään.

Mitenkäs tuon ensin mainitun talon kanssa kävikään? Kiinteistönvälittäjä jatkoi myyntiä. Jonkin ajan kuluttua näimme iltakävelyllä, että sen keittiöön oli ilmestynyt uusi Lokki-valaisin. Tilannetta pähkäiltyämme päätimme ojentaa asunnon nykyomistajille teettämämme homekoiraraportin.

He näkivät sen ensimmäisen kerran.

Kommentoi