Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Millamari Uotilan Esalainen Olipa kerran mopopoika, joka halusi ajaa ilman valoja ja vilkkuja

Olipa kerran mopopoika, joka ihan välttämättä halusi tehdä niin kuin muutkin samanikäiset nuoret. Mopo piti riisua kokonaan valoista ja vilkuista, vaikka kotona oli sanottu, että valottomalla mopolla ei ajeta metriäkään.

Olipa kerran myös sellainen mopoilija, joka vilkkaassa iltapäiväruuhkassa, kaupungin keskustan tuntumassa päätti edetä autojen väleistä puikkimalla. Varsinaisissa kaistanvaihdoissa kroppaa piti laittaa peliin, koska peilejä tai vilkkuja ei ollut. Vilkun sijasta suuntamerkkiä näytti sivulle sojottava jalka.

Ja olipa kerran sellainenkin mopoilija, joka lokakuun hämärtyvässä illassa halusi ehkä ihan vain nopeasti ajaa, ihan vain lyhyen matkan mopolla, jossa ei ollut minkäänlaisia valoja.

Näitä liikenteessä todistettuja ja tutuilta kuultuja tarinoita voisi listata vaikka kuinka pitkästi. Kurjinta niissä on se, että ne ovat totta. Ja tosielämässä loput eivät ole aina onnellisia.

Ilman vilkkuja ajaminen on riskihommaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta varsinkin syksyn pimeät illat ja pimeät mopot on karmea yhdistelmä.

Ymmärrän, ettei mopon pitäminen kunnossa ole nuorelle itselleen aina niin helppoa. Asioita unohtuu tai uusien osien ostamiseen ei ole juuri sillä hetkellä rahaa. Tai korjaamista on enemmän kuin mihin omat taidot riittävät.

Moposta huolehtimisen ei pitäisikään olla pelkästään nuoren itsensä vastuulla, vaan siinä tarvitaan myös vanhempia. Jos vanhemmat ovat antaneet mopon hankkia, diiliin kuuluu, että nuorta autetaan projektissa.

Aina kyse ei ole edes siitä, että valot eivät toimi, vaan täysin ehjät kamppeet pitää purkaa jonkin villityksen takia. En ole asiantuntija, mutta ilmeisesti joissakin poikaporukoissa valojen ja vilkkujen irrottelu on jonkinlainen trendi. Ehkä kyse on auktoriteettien uhmaamisesta, mopon ulkonäöstä tai yleisestä rakentelun vimmasta.

Joka tapauksessa muotioikku on älytön ja vaarallinen, ja toivon todella, että siitä ollaan perillä mopoilevien nuorten kodeissa.

Vaarassa on ennen kaikkea mopoilija itse, vaikka hänen voi olla sitä vaikea uskoa. Nuorena elämässä on kuolemattomuuden pulssi. Vaarat eivät tunnu todellisilta, vaikka ne tietää.

Poliisin antama sakko voi tehota jonkin aikaa, mutta ensin pitäisi jäädä kiinni.

Poliisi on yrittänyt vaikuttaa moponuoriin myös positiivisen kautta. Ainakin Itä-Suomen poliisi ja Oulun poliisi ovat jakaneet aiempina vuosina bensalahjakortteja mopoilijoille, joiden kalusto on kunnossa.

Ylen uutisessa kesältä 2017 Itä-Suomen poliisissa työskentelevä ylikonstaapeli kertoo, että mopojen yleisin laittomuus on virittäminen, mutta myös jarruttomia ja valottomia mopoja on ollut liikkeellä paljon.

Jutussa toinen poliisi, vanhempi konstaapeli, sanoo, että poliisikin jakaisi nuorille mieluummin lahjakortteja kuin sakkoja. Hän muistuttaa, että mopon kunnossa pitäminen on kaikkien etu.

Poliisin seuraava sitaatti on tyhjentävä.

”Yksi sakko sinne tai tänne, se on minulle ihan sama. Tärkeintä olisi, että jätkät ja tytöt pääsisivät ehjinä kotiin.”