Tarja Koljosen Esalainen: Jotkut opettajat muistamme läpi elämän ja siihen on syynsä – kiitos ei tuo lisää palkkaa tai vähennä työkuormaa, mutta kertoo arvostuksesta

Tarja Koljonen

Tarja Koljonen

Opettajien ammattijärjestö OAJ avasi kuluneella viikolla kampanjan teemalla Kiitos opettaja. Ilmoituksissa julkkikset nimeävät yhden opettajan, jota eivät unohda koskaan. Meidät kaikki taviksetkin on haastettu mukaan ja jokaisesta julkisesti jaetusta viestistä OAJ lupaa lahjoittaa euron Nenäpäivä-keräykseen.

Opettajat uupuvat ja miettivät alanvaihtoa. Kiitos ei tuo lisää palkkaa, eikä vähennä työkuormaa, mutta se on tapa kertoa arvostuksesta.

Hyvällä opettajalla on iso merkitys elämässä. Kaikki me muistamme tärkeimmät opettajat vielä vuosienkin jälkeen. He saattoivat olla rentoja tai virallisia, joskus lepsuja ja toisinaan tiukkoja, mutta yhtä kaikki joku kohtaamisessa on ollut tärkeää ja vaikuttanut elämään.

Huonot ja ilkeätkin opettajat muistamme, mutta eri tavalla ja eri syistä.

Kaikki oman elämäni The Opettajat ovat olleet Vääksyssä, ensin peruskoulussa ja sitten lukiossa. Tuntuisi väärältä mainita vain yksi, sillä niin monella on ollut vaikutusta siihen, millaisia mahdollisuuksia elämä on tuonut tullessaan.

Edit Poikolaisen opissa sain olla toiselta luokalta aina yläasteelle saakka. Poikolainen osasi ottaa lapset lapsina ja kunnioittaa heitä oppimiskyvystä ja perhetaustoista huolimatta.

Poikolainen huomasi nopeasti, että olin innostunut lukemisesta. Keskustelimme paljon kirjoista ja hän myös kannusti lukuharrastuksessa aina eteenpäin ja uusiin teoksiin.

Omasta kotikirjastostaan Poikolainen lainasi minulle Jalna-sarjaa, josta olin syystä tai toisesta erittäin innostunut. Kyllä hävetti, kun yksi kirjasarjan osista piti palauttaa heikossa kunnossa takaisin kunnon sisarustappelun jälkeen.

Lapsena ei opettajaa tullut kiitettyä ja myöhäistä se on nytkin. Terveisiä kuitenkin sinne jonnekin: lukuharrastus jatkuu yhä, vaikka Jalna-kirjoihin en sen koommin ole tarttunut. Kiitos opettaja!

Matematiikassa oli aikoinaan tasokurssit ja koska tytöthän eivät matematiikasta pidä, niin olisin mielelläni laskenut tasoa ja päässyt vähemmällä numeroiden maailmassa. Matematiikka ei oikein ollut se juttu vielä siinä vaiheessa.

Onneksi rehtori Jaakko Suomala ei selityksiä kuunnellut vaan yksinkertaisesti kielsi liukumisen ylimmästä tasoryhmästä keskitasolle. Hänen mielestään se ei ollut järkevää ja siihen oli tyytyminen.

Tasoryhmistä luovuttiin 1980-luvun puolivälissä, mutta niitä on sittemmin haikailtu myös takaisin. Itse en usko tasoryhmien olevan oikea ratkaisu siihen, että lapset ja varsinkin tytöt saataisiin innostumaan matematiikasta.

Moni ajattelee yhä, ettei opi matematiikkaa. Jos olen jotain kouluissa oppinut, niin ymmärryksestä ei useimmiten ole kyse vaan istumalihaksista. Kiitos opettaja, että valoit uskoa matematiikan opiskeluun!

Ranskan kielen tunneilta mieleen jäi Pirkko Hartman. Vaikka kieli on vuosien varrella ruostunut, teki Hartmanin innostunut opetustyyli kenestä tahansa pysyvän frankofiilin. Pirkko, vielä joskus otan ranskan haltuun uudelleen! Sitä paitsi vahva alku ranskassa on helpottanut muiden romaanisten kielten opiskelua. Kiitos opettaja!

Työuralle olen päätynyt Vääksyn lukion äidinkielenopettajan Tarmo Salosen ansiosta. En ollut erityisen lahjakas kirjoittaja, mutta varmuudella olin nopein. Aine piti väsätä kiireesti, jotta ennätti notkumaan Anian Immen kahvilaan. Välillä tuli tehtailtua samalla tunnilla aineita kaverillekin, jotta kahvikeikalle sai seuraa.

Toimittajan työ ei olisi tullut mieleenikään, ellei Salonen olisi töninyt lempeästi siihen suuntaan. Ensimmäinen uutisjuttu ilmestyi Päijät-Hämeessä lukioaikana ja sen jälkeen muutama muukin on päässyt julki. Kiitos siis opettajalle!

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut