Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat julkistettiin – katso ketkä palkittiin Lahden seudulla

Ilkka Kuosmasen Esalainen Hyvä tarjous suistaa keskiluokan anarkiaan

Tämän lähemmäs vallankumousta on keskiluokkaisen ja keski-ikäisen miehen vaikea päästä. Seison marketin kassalla, korissani kaksi pakettia Juhla-Mokkaa. Vaimoni seisoo viereisessä kassajonossa, myöskin kahden kahvipaketin kanssa. Lisäksi koreissamme on joitakin ”näennäisostoksia”, jotta huijauksemme ei vaikuttaisi niin ilmeiseltä.

Sillä huijata me aiomme. Olemme yksi talous, mutta esitämme tässä huolettomia sinkkuja, jotta voisimme hyödyntää marketin kaksi per talous -kahvitarjouksen kaksinkertaisena.

Tempauksen riskitasoa lisää se, että tarjouksen saadakseen täytyy esittää kanta-asiakaskortti. Se on meillä tietääkseni talouskohtainen. Voihan hyvinkin olla, että ovela kauppias on rakentanut korttiinsa järjestelmän, jolla kahvitarjouksen voi lunastaa vain kerran. Ehkä kassalla pärähtää hälytin soimaan! Ehkä myymälävartijat raahaavat meidät kovaotteisesti takahuoneeseen!

Olen kehitellyt mielessäni jo sopivia valkoisia valheita: ”Olemme oikeasti melkein asumuserossa.” ”Ostin Juhla-Mokkaa aikuisille lapsilleni, jotka eivät asu enää kotona ja joutuvat tyytymään usein Kulta-Katriinaan.” ”Ostin pyynnöstä myös naapurin kahvit, ja lähdenkin tästä nyt hakemaan hänen plussakorttiaan autosta, moikka.”

Olen tarjoushuijarina ehkä kehityskelpoinen mutta en vielä mitään verrattuna edelliseen sukupolveen. Yksi varhaisimmista kauppamuistoistanikin liittyy samankaltaiseen kuvioon.

Vanhemmillani oli tapana asioida Nastolassa Hanskin Torilla, joka sijaitsi aikojen alussa keskellä nauhataajamaa nykyisen Manna-yhdistyksen kirpputorin paikalla. Kun Hanski laittoi kauppaansa supertarjouksen, minut ja ehkä myös veljeni (heillä tosin ei ole tästä muistikuvaa) laitettiin yksinään asioille kauppaan.

Silloinkin hamstrattiin tarjouskahvia, todennäköisesti myös jauhelihaa ja sokeria. Käytännön toteutus vaihteli, mutta muistaakseni tein reissun ainakin joskus itsenäisesti pyörällä. Parin kilometrin pyöräilymatka tuntui antavan asialle oikeutuksen.

Yksin kaupan käytävillä harhaileminen tuotti kuitenkin kuumotusta. En käynyt kaupassa muutenkaan juuri koskaan, ja nyt jouduin vieläpä etsimään tuoteryhmiä, jotka eivät todellakaan kuuluneet tavanomaiselle agendalleni. Sitä edustivat HubbaBubba-purukumi ja irtokarkit.

Yleensä perheen ruokaostokset tehtiin tiliin, jonka äitini kuittasi kerran kuussa kirjoittamalla kassalla shekin. Minä jouduin kuitenkin takeltelemaan käteisen kanssa, jotta huijaus ei olisi aivan ilmeinen. Luultavimmin kassalle ei kuitenkaan jäänyt mitään epäselvää toiminnan luonteesta.

Tällaista se oli, elämä kasarilla. Penniä piti venyttää, kunnes ei sitten enää pitänytkään vaan viimeisetkin lasten säästöt sijoitettiin lyhytaikaisille tileille, joiden korko huiteli lähellä 20 prosenttia. Ja sehän tiedetään, miten Suomen sitten kävi.

Mutta miten kävi tämänkertaisen kahvivedätyksen kanssa? Kassan jälkeen vertailimme vaimoni kanssa kuitteja. Olimme säästäneet yhteensä kuusi euroa, jotka päätin sijoittaa välittömästi vähän parempaan punaviiniin Alkossa. Edistystä sekin.

Kuorot laulavat taas, mutta normaali on vielä kaukana