Chiméne Bavardin Esalainen: Jopa neuvolan terveydenhoitaja vilkuilee vastaanotolla kelloa – Sopiiko liukuhihnatyö ihmisten kohtaamiseen?

Chiméne Bavard

Yksi viime viikkojen puhuttavin aihe tulee koulumaailmasta. Opetusalan ammattijärjestön tuoreen kyselyn mukaan yli puolet opettajista on viimeisen vuoden aikana harkinnut alanvaihtoa. OAJ kuvailee sitä hätätilanteeksi eikä se tunnu hyvältä kahden koululaisen vanhempanakaan. Minun ei tarvitse kuin kuunnella iltaisin lasten kertomia tilanteita koulupäivistään tai osallistua vanhempainiltaan – ja ymmärrän opettajia.

Samanlaista uupumisen tuskaa kuuluu valitettavasti useammalta suunnalta. Hoitajien jaksaminen on koronan takia äärirajoilla, samoin poliisin. Toissa viikonloppuna lehdestämme jäi mieleen 39 vuoden poliisiuran tehneen Jussi Laukkasen kuvailu työstään rikosilmoitusten esikäsittelyryhmässä. Ryhmässä oli tänä syksynä ennätykselliset 3 400 avointa juttua odottamassa kirjausta tai päätöksiä. Jutun pysäyttävin lause oli mielestäni tämä: Laukkanen on joskus herännyt öisin miettimään, ettei mitenkään selviä töistään.

Taitaa osa poliiseistakin miettiä uutta ammattia.

Poliisia huudetaan yhä herkemmin apuun Päijät-Hämeessä – Huono käytös ei ole rikos, muistuttaa riitapukarien ilmoituksia kirjaava poliisi

Tiedän kokemuksesta, että työasioiden miettiminen yöllä ei ole kivaa. Asiat paisuvat yön pimeinä tunteina mielessä moninkertaisiksi eikä niihin keksi väsyneenä hyviä ratkaisuja. Monia valvottaa kesken jääneet asiat, jotka johtuvat liian suuresta työmäärästä. Toisia on jäänyt harmittamaan oman työn jälki.

Tein pari viikkoa sitten lukijoiden toiveesta juttua Lahden keskitetyistä neuvolapalveluista. Osa asiakkaista koki neuvolan muuttuneen uudessa paikassa liukuhihnatehtaaksi. "Vanhojen lähineuvoloiden lämpö on kadonnut ja tutut terveydenhoitajat vaihtuvat joka kerta", yksi äiti kommentoi.

Juttelin aiheesta useamman neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Hekin valittivat jatkuvaa kiireettä, jollaista ennen ei ole ollut. Kiireen lisäksi he kertoivat kokevansa riittämättömyyden tunnetta. Heikommin hoidetut asiakkaat jäävät mieleen pyörimään.

Yksi terveydenhoitaja konkretisoi kiireen tunnetta kuvailemalla jatkuvaa kellon vilkuilua. Hän kertoi miettivänsä tarkkaan, mitä ehtii asiakkaalta vastaanotolla kysymään. Jos päivä on tiukka hän ei kysy mitä asiakkaalle kuuluu vaan hän kysyy onko kaikki ok, koska siihen tulee yleensä lyhyempi vastaus.

Näin neljä äitiä kommentoi Lahden perhekeskuksen palveluita: Yksi tykkää keskitetyistä palveluista ja sijainnista keskustassa, toinen moittii kliiniseksi ja kaipaa vanhaa lähineuvolaa

Pyörittelin hämmentyneenä päätäni, kunnes tajusin itsekin vilkuilevani usein juttukeikoilla vaivihkaa kelloa. Elokuvissa uutistoimittajat suorastaan säntäilevät keikoille ja kirjoittavat juttua toimituksessa yömyöhään. Sellaista työni ei onneksi ole, mutta usein on tuntunut pahalta kieltäytyä haastateltavan keittämästä kahvista, kun on ollut kiire kirjoittamaan juttua. Tärkeä läsnäolon fiilis häviää, jos samalla miettii jo seuraavan keikan kysymyksiä.

Ovatko jatkuva kilpailu ja tehokkuuteen pyrkiminen pakottaneet meidät kaikki tekemään työtä tiukassa tahdissa, robottimaisesti kuin liukuhihnan äärellä? Tuottaako tällainen kiire hyviä tuloksia työssä, jossa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa? Vai onko tuloksena vain nopeasti suoritettuja kohtaamisia ja rukseja lomakkeisiin?

Minulla ei ole vastauksia, mutta ainakin toivon, että kaikilla olisi aikaa tehdä työnsä niin hyvin, etteivät tekemättömät työt ahdistaisi öisin.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut