Torstaina ohitettiin yksi virstanpylväs tiellä pois koronapandemian poikkeusoloista: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL lievensi maskisuositustaan niin, että maskin käyttö jää jatkossa oman harkinnan varaan eikä riipu alueellisesta koronatilanteesta.
Suositus on, että erityisesti rokottamattomat käyttävät maskia edelleen, ja muidenkin olisi hyvä käyttää maskia ahtaissa ja ruuhkaisissa sisätiloissa, erityisesti julkisessa liikenteessä.
Suositukset lievenevät kunnes ne jäävät kokonaan menneeseen aikaan, historiaan ja muistoihin. Mutta olisikohan maski muuttunut niin hyväksyttäväksi suojavarusteeksi ja asusteeksi, että sitä alettaisiin käyttää muulloinkin oman harkinnan mukaan?
Kun Suomessa käytiin ensimmäisen kierroksen keskustelua maskien käytöstä, varsin monet vetosivat kaukoidässä näkemäänsä esimerkkiin: kun ihmisillä on esimerkiksi flunssan oireita, kuuluu Aasiassa monin paikoin hyviin tapoihin käyttää maskia julkisessa liikenteessä ja julkisissa tiloissa.
Maskilla ei siis suojauduta muilta vaan suojellaan muilta.
On vaikeaa keksiä, mikä tällaisessa ajattelu- ja toimintatavassa olisi väärin tai hankalaa. Samasta syystähän aivastamme tai yskimme kyynärtaipeeseen, vältämme sairaana toisten kanssa olemista ja niin edelleen.
Jos vältämme. Ihminen toimii harvoin ja lähinnä vahingossa järkevästi. Niinpä monesti esimerkiksi tarve olla töissä läsnä esittämässä tehokasta ja hyvää työntekijää ajaa sen edelle, että pysyisimme poissa työpaikalta sairastuttamasta muita. Tai että välttäisimme sairaana kauppaan menemistä ja pyytäisimme esimerkiksi muilta apua – ja antaisimme apua itsestään selvänä osana yhdessä elämistä.
Onko syysflunssan torjuminen riittävä peruste käyttää maskia?
Vältämme maskin käyttöä koska ne ovat epäkäytännöllisiä ja rumia, sumentavat silmälasit ja mikä kauheinta, kiinnittävät meihin huomiota. Ettei maski vaan kavaltaisi sitä, että omaa heikkouttamme olemme sairastuneet.
Nyt, puolentoista vuoden totuttelun jälkeen elää pieni toivo: olisikohan maskien käytöstä tullut jo niin arkista, että sellaista voisi käyttää, kun nenä vuotaa valtoimenaan ja yskä repii keuhkoja? Vähän niin kuin käsien pesemisestä saippualla muutaman kerran päivässä.
Sitä toivoo, mutta pelkää pettyvänsä. Toivoo silti, ainakin tämän nyt meillä liikkuvan syysflunssan aikana.
Sitten on maskin käyttämisen kääntöpuoli. Käytettyjä, luonnossa hajoamattomia maskeja lojuu siellä täällä pitkin puistoja, parkkipaikkoja ja kauppoja. Niitä on metsissä ja vesissä, roskiksissakin ylitsevuotavasti.
Maskit eivät ole kierrätettäviä, ja joissain tilanteissa on tuntunut, että maskin vetäminen naamalle on ollut pikemminkin performanssi kuin sairauden torjunnan kannalta järkevä toimenpide – millään tavalla kiistämättä sitä, että maskeilla on myös ollut aito hyötynsä.
Maskissa törmäävät ekologisuuden, rahankäytön järkevyyden, vastuullisuuden ja turvallisuuden kaltaiset arvot. Jos maskin tarpeetonta käyttöä voi välttää, sitä kannattaa välttää. Onko syysflunssan torjuminen riittävä peruste käyttää maskia?
Ihmisen elämä on ongelmakeskeistä myös koronan jälkeen.